17.11.08

Markkinat vs. tukiaiset

Germany’s generous solar subsidies covered the roofs of one of the world’s most sunless countries with solar cells, thus pushing up the price of silicon and reducing the cost-effectiveness of solar power in countries where it actually makes sense.

Lainaus on edelliseen kirjotukseen kommenttina tulleesta The Economistin pääkirjoituksesta. Artikkelin viestinä on, että päästökauppa on toimiva ratkaisu, koska markkinat kohdistavat resurssit. Tukiaiset eivät toimi, koska ne kohdentuvat väärin.

Päästökauppa on hyvin toteutettuna tehokas järjestelmä päästöjen vähentämiseen ja sitä on laajennettava. Tukiaisten kanssa on oltava huolellinen, mutta en sulkisi niitä pois.

Aurinkokennojen käyttö saattaa hyvinkin olla jossain muussa maassa tehokkaampaa kuin Saksassa. Ei auta, jos ei ole rahaa investointeihin, eikä maksajia sähkölle. Maan tuominen päästökaupan piiriin auttaisi, mutta sitä joudutaan vielä odottamaan.

Samalla voi kysyä, kannattaisiko Saksan hankkia itselleen päästöoikeuksia investoimalla aurinkokennoihin joissain toisessa maassa? Periaatteessa se olisi halvempaa per vähennetty päästötonni, mutta entä ulkoisvaikutukset? Investoimalla kotimarkkinoille, Saksa luo samalla kotimaista osaamista aurinkokennobisnekseen. Tekniikan hinnat putoavat, koska tuotekehitykseen on saatu merkittävästi rahaa tukiaisten kautta.

Saastuttaja maksaa on hyvä periaate, mutta se voi olla myös kivulias periaate. Kyllähän se omakotitalon 7500 euron lämmitysjärjestelmä tulee uusittua, jos vanhan ja saastuttavan systeemin käytön hinta nousee 10000 euroon vuodessa. Mutta jostain se 7500 euroa pitää silti repiä ja se ei välttämättä ole helppoa. Tukiainen helpottaa.

EDIT: Samaan pääkirjoitukseen on tartuttu muuallakin.

9 comments:

Matti said...

Päästökaupan ei pitäisi toimia niin, että valtioille jaetaan päästöoikeuksia, joilla ne sitten tekevät politiikkaa. Yritysten pitäisi ostaa kaikki tarvitsemansa oikeudet maailmanmarkkinoilta. Tietysti valtiot voisivat yhä tukea tuotekehittelyä valitsemillaan aloilla.

Tiedemies said...

Markkinoiden toimiminen vaatii paljon viilaamista, kun on kyse tällaisesta päästöjen tapaisesta ulkoisvaikutuksen internalisoinnista.

Se, että se vaatii paljon viilaamista tuntuu kuitenkin olevan monille poliitikoille kätevä tekosyy viilata sitä sellaiseen suuntaan joka näyttää hyvältä ja jolla kalastellaan ääniä. Esimerkiksi päästöoikeuksien jakaminen valtiollisella tasolla on vääränlainen viilaus kuten Matti sanoo, koska se häiritsee päästöoikeuksien kohdentumista oikein. (Toki hyvinvoinnin ensimmäinen teoreema toimii silti, mutta siihen liittyy kyllä muita ongelmia, esimerkiksi kunnallisten voimalaitosten kohdalla)

Mitä tulee tukiaisiin, niin julkinen tuki uusiutuvalle energialle olisi järkevää kohdentaa siten, että siitä saatava hyöty on suurin. Esimerkiksi tuotekehitykseen ja prototyyppien rakentamiseen voi hyvin olla järkevää laittaa subventiota. Sensijaan hintasubventiot sellaisille energiainvestoinneille, jotka eivät ole liiketaloudellisesti kannattavia, vääristävät tilannetta.

Tuo saksan esimerkki on erinomainen. Saksalaiset investoivat paljon aurinkopaneeleihin, mutta toisin kuin oletat, ei näillä aurinkopaneeli-investoinneilla ole paljoa ollut positiivisia dynaamisia vaikutuksia. Tällaiset tuet nimittäin saavat huonotkin paneelit menemään kaupaksi sellaisessa ympäristössä, jossa niitä ei kannattaisi käyttää. Paneelinvalmistajien paineet kehitellä parempia tuotteita vähenevät näiden investointitukien vuoksi, koska heidän kannattaa keskittää voimavaransa olemassaolevien tuotteiden valmistukseen ja markkinointiin.

Kyllä niillä joku dynaaminen vaikutus voi olla, mutta jos sama tuki olisi annettu subventiona tuotekehitysinvestointeihin, lopputuloksena olisi ollut parempi tuote. Nyt tehdyt investoinnit eivät ole pitkäikäisiä, koska ne on tehty kehnoon tai ainakin epäsopivaan teknologiaan. Juuri tämä on julkisten investointien pahin riski.

Kotitalouksien lämmitysjärjestelmien investointeihin voidaan toki myöntää tukia, mutta jos hintamekanismi toimii oikein, niin tukeen ei tarvitse liittää mitään ehtoja, vaan ihmiset investoivat siihen, joka tuottaa isoimmat säästöt.

Tämä on muuten yksi syy, miksi hintamekanismin sotkeminen - esimerkiksi windfall-veroilla tms. - on vaarallista.

Tapio Laakso said...

Ensin lainatakseni tuota linkittämääni artikkelia: Kun skabattiin toista maailmansotaa niin ei siinä jääty venailemaan, että hintamekanismi kertoisi, mikä on tehokkain tapa. Pistettiin rahaa ja rakennettiin tankkeja. Ilmastonmuutoksen hoitamisella on myös vastaava kiire. On outoa, että tässä kohdassa pitäisi nyt valtion rahoitus hylätä.

Onko sinulla jotain muuta näyttöä vääristäville vaikutuksille kuin teoria?

Mutta edes teoriassa en ymmärrä, miksi syöttötariffi hidastaisi tuotekehitystä. Jos minulle luvataan takuuhinta, jokaisesta tuotetusta megawattitunnista niin minä ostan ihan tasan sen parhaan aurinkopaneelin. Tuottajilla on tasan samat kannusteet parantaa tuotteitaan paitsi, että heillä on myös jatkuvasti kasvava markkina.

Olemassa olevat markkinat ovat huomattavasti houkuttelevampi asia kuin joku tuotekehitystuki. Miksi oikeasti pistää paukkuja laaja-alaisesti sellaiselle alalle, jolla mitään markkinoita ei ole? Näiden tukien tarkoitus on nimenomaan luoda markkinat ennen kuin hintamekanismi siihen ennättäisi, koska meillä ei ole aikaa venailla.

Esimerkiksi tuulivoimaa tuotetaan laajamittaisesti tasan niissä paikoissa, joissa syöttötariffit ovat olemassa. Nämä samaiset maat ovat alan teollisuusjohtajia ja tulevat olemaan myös sitä silloin, kun tuulivoima on kilpailukykyistä ilman mitään tukia.

Tapio Laakso said...

Mutta huomautan kyllä, että olen toki samaa mieltä siitä, että kun hintamekanismia lähdetään tökkimään, pitää olla pirun tarkkana. En vain pidä hintamekanismia minä kaiken ratkaisevana välineenä.

Tiedemies said...

En tarkkaan tiedä mitä tarkoitat vääristävällä tässä, mutta ainakin Saksan tukipolitiikan vääristävyydestä ja sen haitallisuudesta on jo empiiristä tietoa. Se on nostanut aurinkopaneeleiden hintaa niin, että niitä rakennetaan vähemmän köyhissä maissa, joissa on enemmän aurinkoa.

Jos aurinkopaneeleita tehdään laikka punaisena, niin yhden tukiaiset vain nostavat niiden hintaa lyhyellä aikavälillä. Investoinnit niiden rakentamiseksi tulevat viiveellä ja ne tehdään liian nopeasti, liian vanhaan tekniikkaan jne.

Tapio Laakso said...

Voitko linkittää minulle tätä empiiristä tietoa?

Voi hyvin olla, että rakentaminen köyhissä maissa viivästyy. Köyhien maiden kyky investoida aurkinkopaneeleihin on kuitenkin lähtökohtaisesti merkittävästi pienempi. Saksan tukipolitiikka johtaa nopeamaan aurinkopaneelien lisääntymiseen.

Saksan tukipolitiikassa eniten voittoja tekee se, joka asentaa paneelit, joista saa irti eniten sähköä. Tällä on nimenomaan positiivinen vaikutus tutkimus- ja tuotekehitykseen.

Ilman tukiaisia juuri mitään aurinkopaneeleita ei olisi rakennettu mihinkään ja teknologia olisi huonompaa kuin se nykyisin on.

Tiedemies said...

Teknologia ei kehity suoraviivaisesti sen mukaan, mikä on menekki.

Ja siis, piilastujen (joista aurinkopaneeleita tehdään) hinta moninkertaistui kun Saksa alkoi subvenotoida aurinkovoimaa

http://www.economist.com/business/displaystory.cfm?story_id=12010071

http://www.economist.com/world/international/displaystory.cfm?story_id=10989479

Economist voi olla puolueellinen, mutta hinnannousu oli todellinen.

Tapio Laakso said...

Myönnän hinnannousun. Mutta ainakaan noiden artikkelien perusteella ei vaikuttanut siltä, että meillä olisi nyt merkittävisti enemmän aurinkovoimaa tai muita uusiutuvia, ILMAN Saksan tukimallia. Tietty nuo eivät olleet tieteellisiä artikkeleita.

Lisäksi piilastujen hinnan nopea nousu näyttää johtaneen vaihtoehtoisten aurinkokennosysteemien kehittelyyn ja siihen, että piilastutehtaita rakennetaan lisää. Voipi siis olla, että kohta hinnan pudotus on rutkempi kuin se olisi ollut ilman tukiaisia.

Ja edelleenkään en usko, että kehitysmaihin oltaisiin edes halvemmalla hinnalla rakennettu niitä aurinkopaneeleita murto-osaakaan Saksaan tukiaisilla aikaan saadusta määrästä.

Matti said...
This comment has been removed by the author.