21.9.08

Pyöräily kaipaa edistämistä

Helsingin sisäisistä matkoista ainoastaan 7 prosenttia tehdään polkupyörällä, raitiovaunulla, metrolla tai henkilöauton kyydissä (kertoo Helsingin terveydenhuollon toimintaympäristön analyysi). Pyöräilyn osuus on surkea, kun Tanskassa 20 prosenttia matkoista tehdään pyörällä.

Helsingissä pyöräilyä kohdellaan edelleen lähinnä harrastustoimintana, ei liikennemuotona. Tähän pitäisi tulla muutos.

Suunnitelmat tuhannesta matkakortilla käyttöön saatavasta kaupunkipyörästä ovat yksi hyvä teko. Talviaikaan pitäisi huolehtia siitä, että kevyen liikenteen väylien kunnossapito on aivan yhtä tärkeää kuin autoteiden. Lunta ei siis pidä kipata keskelle pyörätietä tai jalkakäytävää. Ennen kaikkea Helsinkiin tarvitaan lisää pyöräkaistoja, jotka erotetaan autotiestä, ei jalkakäytävästä.

Maanantai 22.9. on Autoton päivä, pyöräilymielenosoitus Kriittinen pyöräretki lähtee klo 17 Havis Amandan patsaalta.

2 comments:

Antti K said...

Ja vielä kun talvella ei pyöräteitä hiekotettaisi ollenkaan, niin ei renkaat puhkeilisi. Jään päällä oleva sepeli ei oikeastaan lisää pitoa niin paljoa kuin luulisi. Renkaan alla on vain pari jyvästä. Kuitenkin ne terävät sepelinjyvät voivat tunkeutua ulkokumin sisään niin tiukkaan, ettei niitä saa sieltä pois edes pinseteillä ilman että koko rengas pitää hajottaa. Eli samoin kuin autoilla, pyöräilijöiltä pitäisi edellyttää nastarenkaiden käyttöä talvisin.

Kaupunkihan on tehnyt jo varsin paljon pyöräteiden lisärakentamiseksi keskusta-alueella, mutta eniten toivoisi että pyörätiet suunniteltaisiin alusta loppuun kokonaisina yhteyksinä. Nykyään on varsin usein niin, että pyörätie katoaa yhtäkkiä kuin tyhjään, tai sitten pitää pomppia korttelin välein kadun puolelta toiselle sen mukaan, millä puolella pyörätie sattuu kulloinkin sijaitsemaan.

Ilon aihe on ollut esim. Stenbäckinkadulle valmistuva pyörätie, joka luo puuttuvan linkin Merikannontieltä Manskulle. Nyt ei muuta kuin lisää samaa juttua Mechelinille, Runebergille, Hämeentielle ja satamaradan kuiluun.

juha said...

Samaa mieltä kuin antti k siitä, että Helsingin pyöräteiden johdonmukaisuudessa olisi toivomisen varaa. Kestää aikansa ennen kuin oppii hahmottamaan reitit paikasta toiseen. Lisäksi pyöräilijöiden poikkeusreitit jäävät usein merkitsemättä, kun tehdään tietöitä tai muita rakennusprojekteja.

Monilta pääväyliltä puuttuvat pyörätiet ja joissain tapauksissa se tekee ajamisen niissä paikoissa vaaralliseksi talvella tai muuten vaikeissa olosuhteissa. Tärkeimpiä lienevät Hämeentie, Mäkelänkatu, Mechelininkatu ja Runeberginkatu.

Keskustan tuntumassa pyöräilijän reitit paikasta toiseen ovat välillä pitkiä, kun vaikeita paikkoja joutuu kiertelemään.