6.9.08

Mikä Stop töhryt -kampanjassa mättää?

Kävelin viime torstaina ovet paukkuen ulos yleisten töiden lautakunnan kokouksesta, jossa olen läsnä kaupunginhallituksen edustajana. Syynä päreideni palamiseen oli Stop töhryille -kampanja ja lautakunnan lausunto Paavo Arhinmäen ja 18 muun valtuutetun aloitteeseen laillisesta graffitien maalauspaikasta.

Ymmärrän, että on paljon erilaisia näkemyksiä siitä, miten graffiteihin pitäisi suhtautua. En kuitenkaan ymmärrä nollatoleranssilinjaan liittyvää fanaattista suhtautumista. Esittelijä katsoi mm. tarpeelliseksi halventaa aloitteen tehneitä valtuutettuja. "Graffiti on kuin syöpä, jos sille antaa sormen, se vie koko käden", kuvaa hyvin kiihkoa, jolla graffitien vastaista sotaa Helsingissä käydään. Mikään muu aihe ei tunnu kaupungin hallinnossa herättävän samanlaista raivoa. Aiemmin ollaan oltu huolissaan esimerkiksi siitä, että tiedotusvälineissä graffitia käsitellään "moniäänisesti".

Poliitikon pitäisi pystyä kestämään mitä tahansa paskapuhetta menettämättä malttiaan. Käytökseni oli huonoa lautakuntatyöskentelyä. Toisaalta välillä on hyvä muistaa, että asiat oikeasti tuntuvat joltain.

Mielestäni katutaiteella, tarroilla ja julisteilla on paikkansa kaupungissa. Jokaista pintaa tai betoninharmaata alikulkutunnelia ei tarvitse kontrolloida. Mitä vain ei tarvitse hyväksyä, mutta toleranssia tarvitaan lisää.

1. Graffiteissa ei ole kyse terrorismista. Raivon voisi mitoittaa sen mukaan.

2. Stop töhryt -kampanja on täynnä ylilyöntejä, jotka ovat kiristäneet viranomaisten ja nuorten välejä Helsingissä. On etsittävä parempia toimintamalleja.

3. Nollatoleranssin ulottaminen esimerkiksi julisteiden liisteröintiin on sabotoinnut mahdollisuudet monen kulttuuritapahtuman mainostamiseen.

4. Tiettyä estetiikkaa ei voi kriminalisoida tai tuomita "ei-taiteeksi". Kiasman kirjakaupassa voi käydä toteamassa, kuinka merkittävä urbaanin taiteen laji graffiti on. Kaupungissa on oltava laillista tilaa graffiteille.

5. Vartijoiden maalareihin kohdistamista ylilyönneistä on turhan paljon huhuja. Asia pitäisi selvittää puolueettomasti pohjamutia myöten.

Stop töhryille -kampanja täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Syntymäpäiviä juhlistetaan 16.9. seminaarilla Finlandia-talossa. Kiasman pihalla järjestetään samaan aikaan Töhryfest-vastatapahtuma. Minulla on kutsu kumpaankin, taidan suunnata Kiasmalle.

Kuvassa sähkökaappi, josta on käyty poistamassa julisteet.

13 comments:

Matti said...
This comment has been removed by the author.
Anonymous said...

Tsemppiä Tapio!

Dan Koivulaakso said...

Respec!!

Anonymous said...

Myös virkamiehellä lienee oikeus mielipiteeseen? Niin varmaan sinullakin.

"Graffiti on kuin syöpä, jos sille antaa sormen, se vie koko käden" vastaa kyllä aika pitkälle myös omaa käsitystäni. Ja jos tuo oli "pahinta" mitä sanottiin, suosittelen peiliä.

Sitä paitsi. Kyseessä oli yleisten töiden lautakunta, ei kultturi- eikä nuorisolautakuntakaan.

eaglesflysingly

Tulta syöksevä lintu said...

"Poliitikon pitäisi pystyä kestämään mitä tahansa paskapuhetta menettämättä malttiaan."

Niin minunkin mielestäni. Kuitenkaan tässä aloitteessa, sen vastustajissa ja allekirjoittaneissa ei ole kysymys mistään järjestäytyneissä politiikan elimissä harjoitettavalle politikoinnille epätavallisesta, jopa epäolemuksellisesta. Demokraattiseksi kohtuullisen hyvin laaditussa järjestelmässä oma edustushanke voi aina joutua vastatuuleen mahdollisista järkiargumenteista huolimatta, koska järjestelmän tarkoitus on nimenomaan sovittaa yhteen yhteensopimattomia elementtejä. Äänestys muodossa tai toisessa ratkaisee reetorien kilpakosiskeluyritysten jälkeen. Vaikka ovien paukkumisella tai proppujen palamisen performanssilla voi väittää olevan oman syntaksinsa, se ei ole puhetta tai vaikkapa Arendtin tarkoittamaa poliittista toimintaa, ja kuuluu pikemminkin populistin kuin poliitikon työkalupakkiin.

Vaikka olen samaa mieltä siitä, ettei jokaista (vai juuri yhtään?) harmaata betonipintaa tarvitse suojella ihmisten luovuudelta tai kansalaisuutisoinnilta, on liioittelua väittää, että graffitien maalaaminen sen enempää on tai on olematta "terrorismia", tai ainakin "sabotaasia". Osa graffiteista voi olla silmän iloksi tai myönteisesti kriittiseksi julkiseksi kannanotoksi tarkoitettuja, mutta seinillä on myös paljon sosiaalista vihaa ja turhaumusta tai jopa kiusantekoa, eikä vain sen vuoksi, että graffiteja ei saa vapaasti maalata. Tässä mielessä kyse voi hyvinkin olla terrorismista ja sabotaasista. Matin mainitsemaa "luonnon" tärvelemistäkään en osaa arvostaa. Metsässä harmittaa nähdä, usein samoissa paikoissa, "töherryksiä", roskaa ja vahingoitettua kasvikuntaa.

Vaatimaton poliittinen näkemykseni on toki, että Stop Töhryille menee liiallisuuksiin. Mahtaako kyse edes olla vain töhryjen vastustamisesta vai kiteytyykö vastustuksessa jokin perustavampi poliittinen orientaatio? Mitä julkisen rakennetun tilan tahdotaan symboloivan, jos se ei, kuten vaikuttaa, jousta haluttaessa ihmisten olohuoneeksi? Arvelen, että roomalaisuus nostaa taas päätään.

Emilia Palonen said...

Kun tätä funtsii laajemmin, paitsi että on käsittämätöntä miten kaupunki suhtautuu graffitiin, kaupunkilaisuuteen ja omaan tilaan (niin: erilaisiin kaupunkilaisuuksiin ja "omiin tiloihin"), on käsittämätöntä, että lähes ainoa julkinen tila, jonne julisteensa voi liisteröidä on sähköinen (blogosphere, facebook, ym.)!
Sieltä naamakirjastahan minäkin tulin Tapion blogia lukemaan.
Siirtyykö vapaa julkinen tila pois fyysisestä tilasta? Fyysinen kaupunki muuttuisi normitetuksi pisteestä pisteeseen siirtymisen tilaksi (60-luvun urbanismin nostalgiaa) ja internetistä tulisi jaettu tila. Mitä seurauksia sillä olisi kaupunkilaisuudelle ja kaupunkitilassa toimimiselle? Ja edelleen mitä sosiaalisia, taloudellisia, sekä ympäristövaikutuksia tällä olisi?
Mikä tekeekään kaupungista kaupungin..? No eivät tietty graffitit - mutta ei myöskään tiukkapipoinen stoptöhryileminen! Mun mielestä kaupunki on tilan jakamista, limittäisiä omia tiloja, mutta mitä tilaa lopulta jaammekaan?

Anonymous said...

Joutuvatko veronmaksajat maksamaan kokouspalkkiota kokouksesta, josta jäsen lähtee ovet paukkuen.

Anonymous said...

Käsittääkseni kaupunginhallituksen valvojan tehtävänä ei ole puuttua siihen millaista keskustelua lautakunnassa käydään.

lahtari said...

Miten olisi pieni tutkimus siitä, miten kaupunkilaisten enemmistö suhtautuu töhryihin? Tai sitten voitaisiin joltain alueelta lopettaa töhryjen poisto, ja katsoa, kuinka kauan asukkaat viihtyisivät. Mitä tulee vartijoiden otteisiin töhrijöitä kohtaan, on lähinnä tekopyhää urputtaa, jos töhrijöille annetaan samaa käsittelyä kuin 'Vapaa Helsinki' antaa omilleen: "Laitetaan maahan ja annetaan pari hittiä päähän."

Anonymous said...

Koita jaksaa taistella.

Olen itse katutaiteilija ja monessa muussakin mukana. Haluan, että verorahani menevät johonkin muuhun kun seinien puhdistamiseen. Olisi hyvä muistaa että graffitit eivät maksa yhtään mitään yhteiskunnalle. Puhdistus maksaa.

Jos joku kehtaa vielä väittää että katutaidetta tekevät tai katsovat vain 15-vuotiaat "gangsta"-hopparit niin silloin väittäjän on täytynyt asua tynnyrissä koko ikänsä.

Olen kuuluut useilta tuntemattomilta henkilöiltä millään tavalla ikään tai sukupuoleen katsomatta todella myönteistä palautetta omista töistäni, joita olen kaduille tehnyt.

JA teenkö taidetta yksin? En. Se on yhteisötaidetta, se on seura- ja harrastustoimintaa parhaasta päästä. Kaikki nuoret eivät tykkää jääkiekosta. Kaikki nuoret joutuvat kuitenkin maksamaan siitä kuinka kaupunki tuhlaa rahansa uusiin kaukaloihin ja jäähalleihin.

Tämän voisi kääntää niinkin päin, että kaduille taiteilevista ihmistä ja heidän "sotkujen" siivomisesta johtuvat kulut ovat vain järjestötoimintaa. Hallituksen- ja kaupungin tehtävä on tukea nuorten harrastustoimintaa. Jos siis sotkuja joissain määrin joudutaan puhdistamaan.

Vielä viimeiseksi kannanotoksi voin kertoa tarinan itsestäni. Minä olen tehnyt katutaidetta myös yli 50-vuotiaan äitini kanssa. Hänellä on ollut tussi, joilla hän on piirrellyt omanlaisiaan hahmoja sekä auttanut minua julisteiden ripustamisessa.

Ja niille, jotka kohta sanovat että "helppohan se on narkkarimutsin kanssa käydä sotkemaan", voin kertoa, että kumpikaan meistä ei käytä alkoholia tai huumeita.

Pidetään huoli yhteisestä omaisuudestamme; mielenterveydestä. Vapaudesta ja yhteisöstä.

Kiitos.

Teppo Eskelinen said...

Hyvää toimintaa!

The smoking gun said...

hoplaa,

Stop töhryille kampanja on totalitarismia pahimmasta päästä, diktatuuriin tässä ennen pitkää päädytään kun asioita hoidetaan tällä tavalla.

oma mielipiteeni asiasta on seuraava:

Graffiti voi parhaimmillaan olla erittäin kaunis ja ympäristöään kaunistava asia toisin kuin harmaat betoni möhkäleet tai tylsän näköiset sähkökaapit. mutta, niin kuin kaikilla asioilla, myös graffitilla on kaksi puolta. pahimmillaan graffitit ovat niin rumia että hävettää maalaajan puolesta. jos johonkin on harjoiteltava niin se olisi tehtävä paperille tai muulle pinnalle laillisesti ensin ennnen kuin menee graffiti lehden lukemisen innostamana maalaamaan omaa visiotaan lahjattomana ääliönä julkisen tilan seinään. totta on myös sekin että joillain "jengeillä" on hyvin kyseenalaiset motiivit maalata tagejaan ja graffitejaan.

tästä huolimatta olen sitä mieltä että nollatoleranssi graffiti asiassa on huono juttu, ei pelkästään niiden maalaajien kannalta vaan myös yhteiskunnan.

tälläkin hetkellä on valloillaan pieni vallankumous stop töhryille projektia vastaan ja tilanne tulee pahenemaan erittäin paljon tulevaisuudessa kun maalareiden ja viranomaisten välit kiristyvät entisestään.

maalaaja ottaa tietoisesti riskin kiinni jäämisestä kun menee maalaamaan julkista paikkaa luvatta mutta korvaus vaateet ovat kohtuuttoman suuria ja niissä ei ole minkäänlaista ohje nuoraa, tuntuvat jopa mielivaltaisilta ja fiilis pohjalta tehdyiltä ratkaisuilta.

mielestäni parempi vaihtoehto kiinni jääneelle olisi joku yhteiskunta palvelus tyyppinen ratkaisu jossa tekijä itse joutuisi puhdistamaan töhrynsä sen sijaan että joutuu velka vankeuteen loppu elämäkseen.

tunnen tapauksia jotka ovat luopuneet työelämästä kokonaan juuri näiden kohtuuttomien korvauksien takia, yheiskunta luo näin itselleen lisää ja lisää väliinputoajia ja katkeroituneita nuoria, joka taas näkyy välittömästi katukuvassa.

mielestäni yhteiskunta (hassu sana sinänsä YHTEISkunta) luo näin itselleen urbaanien kaupunkisissien joukon joiden ainoa pää tavoite on lyödä kapuloita systeemin rattaisiin ja tästä ei ole pitkä matka väkivaltaisiin yhteenottoihin viranomaisten kanssa (vrt. smash asem vappuna pari vuotta sitten).

mutta kyllä sen ymmärtää kun vielä toistaiseksi suomessa pääasiassa vanhoilliset hoitavat poliittista rintamaa, nyky hallituksessa ei kovin montaa sellaista edustajaa ole joita pitäisin juuri minään, muutamia suuria persoonia lukuunottamatta.

äh, kirjoittamisen into laantuu kun ajattelen koko nyky YHTEISkunnan tilaa.

sanotaan vielä loppuun että itse en ole maalari, enkä aina ymmärrä maalaajien motiiveja ja graffiti kulttuuriin kuuluvia "sääntöjä" mutta en silti lähtisi rajoittamaan yksilön vapautta ilmaista itseään tapahtui se sitten paperille, kankaalle tai julkisen tilan seinään.

tosin rumat graffitit, niitä en ymmärrä ollenkaan.

Muusa said...

On eri asia, puhutaanko graffiteista eli taiteesta, vai töhryistä, jotka ovat töhryjä. Näitä kahta ei pitäisi sekoittaa, vaikka joskus raja onkin ehkä häilyvä. Minusta kuitenkin suuri osa täällä Tampereella nähtävistä sprayauksista on lähinnä töhryjä, jotka ovat rumia, ja niitä on kaikkialla. Ne eivät esitä mitään, kyse on vain sotkemisesta.