17.9.08

Ekokaupunki?

Eduskunnassa pidettiin tänään varsin kiinnostava ekokaupunkeja käsitellyt seminaari. Itse kuuntelin Eero Paloheimon visiointia siitä, millaisia ekokaupungit ovat.

Ekokaupungilla on kolme lähtökohtaa:
- Saasteettomuus
- Uusiutumattomien luonnonvarojen säästäväinen käyttö ja tehokas kierrätys.
- Uusiutuvien luonnonvarojen käyttö ja kierrätys

Paloheimo korosti tarvetta kehittää ekokaupunkia kokonaisuutena, koska esimerkiksi liikenne, maankäyttö, energianhuolto ja muu tuotanto ovat kaikki riippuvaisia toisistaan. Tärkeässä roolissa olisivat mahdollisimman suljetut kierrot, jotka minimoisivat luonnonvarojen tarpeen. Kehittyvä viestintäteknologia poistaisi tarpeen tehdä pitkiä työmatkoja esimerkiksi toiselle puolelle maailmaa.

Hyvä, että ihmisiltä löytyy vielä kunnolla toisenlaisen yhteiskunnan suuntaan vietyjä ajatuksia. Kiinassa on ryhdytty myös toteutuspuoleen.

3 comments:

Michael Perukangas said...

Kiinalaisia tavataan länsimaissa syyllistää siitä, että he pyrkivät länsimaiseen elintasoon. Samalla unohdetaan se, että jos he esimerkiksi rakentavat hiilivoimaloita, nämä ovat useinkin uusia vähäpäästöisempiä laitoksia jotka korvaavat vanhat ja vielä haitallisemmat.

Qtea said...

On ihan tajutonta, miten niin monissa noissa ekoelämän visioissa voidaan kehdata unohtaa infrastruktuurin käyttäytymistä ohjaavat tekijät ja ajatella vaan yksittäisiä kohteita. Mutta joo, Paloheimolla on onneksi tosiaan kykyjä tarkastella kokonaisuuksiakin.

Mä en tosin välttämättä ihan uskoisi tuohon paikalliseen tuotantoon noin laajamittaisesti. Kuitenkin tuotanto-olosuhteet (karkeasti raaka-aineet, osaaminen ja ilmasto) jakautuvat epätasaisesti, ja on kuitenkin asioita, joita kannattaa tuottaa keskitetysti, eikä paikallisesti.

Lystikästä, miten Paloheimo rehellisyyden nimissä, mutta silti vähän häpeillen, tuossa artikkelissa myöntää että sillä on jotain alhaisia maailmanparannusmotiiveja :P.

Tapio Laakso said...

Juu, Paloheimon näkemykseen tuntui kovasti kuuluvan kaiken pidemmän matkan liikenteen poistaminen, mihin ainakin itse suhtaudun kovin skeptisesti. Uskon kuitenkin, että suurtuotannossa on olemassa ne skaalaedut monessa suhteessa, myös ekologisesti.

En myöskään usko minkään viestitekniikan korvaavan tarvetta ihmisten väliseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen. Viestintätekniikalla ei nimittäin pääse epävirallisiin tilanteisiin, jotka ovat vuorovaikutuksessa usein kaikkein tärkeimpiä.