13.8.08

Kysymyksiä Etelä-Ossetiasta?

Etelä-Ossetiaan saatiin jonkinlainen rauha, joka toivottavasti kestää. Kysymykset jäivät:
- Miksi Georgia alunperin yritti sotilaallista ratkaisua? Uskoivatko he lännen apuun vaiko siihen, ettei Venäjä tekisi mitään? Vai oliko kyse sisäpoliittisesta manööveristä, vaiko (kuten ihmiselämässä niin usein) vain sekoilusta?
- Konsultoitiinko Yhdysvaltoja hyökkäyksestä etukäteen?
- Miten käy Naton ja länsimaiden arvovallan nyt?
- Entä, jos Georgia olisi ollut Naton jäsen? Olisiko Venäjä hyökännyt? Entä, jos olisi kuitenkin hyökännyt?
- Mitä seuraavaksi?

8 comments:

Lasse said...

Sekoilun voinee jättää ainakin pois laskuista. Saakashvilin viime päivien esiintymisten perusteella näyttäisi, että tarkoituksena on ollut saada Venäjä näyttämään uhkaavalta paholaiselta kv. yleisön silmissä. Ja hyvin tuntuu onnistuneen, ainakin tämänpäiväisen Hesarin pääkirjoituksen, ylipäänsä länsimaisen valtamedian suhtautumisen ja McCainin tuoreiden kommenttien perusteella.

Kyseessä on tavallaan klassinen terrorismitaktiikka siirrettynä kv. kehykseen. Länsi-Euroopan 70-luvun terrorismin yksi keskeinen tarkoitushan oli saada valtio näyttämään repressiivinen luonteensa ja ylimitoitettu voimankäyttönsä, jolloin massat olisivat heränneet ja nousseet vastustamaan pakkovaltaa.

Terroristit epäonnistuivat, sillä media kääntyi tiukasti terroristeja vastaan ja pysyi järjestysvallan puolella. Mutta Saakashvili näyttää ainakin toistaiseksi onnistuneen varsin hyvin. Vaatimukset Venäjä-suhteiden viilentämisestä, kovemman linjan vetämisestä suhteessa Venäjään ja ylipäänsä Venäjän esittäminen uhkana läntisille intresseille ovat voimistuneet länsimaissa.

Se, auttaako tämä kaikki lopulta Georgiaa pääsemään Natoon ja Saakashviliä itseään pysymään vallassa, jää nähtäväksi. Onneksi myöskään asiantuntijat ja poliitikot eivät lännessä ole juurikaan lähteneet mukaan median Venäjä-vastaiseen myllytykseen.

Matti said...

Ehkä Georgiassa oli arvioitu, että Etelä-Ossetia menetetään joka tapauksessa: näin kuitenkin näyttää, että Venäjä ryösti sen. Mahdollisesti ajettiin Saakashvilin sisäpoliittisia vastustajia ahtaammalle, saatiin NATO-leiristä sympatiaa jne. Tietysti kyse oli vastuuttomasta ja kyynisestä uhkapelistä, jossa tavallisten georgialaisten henki ja tulevaisuus eivät saaneet paljon arvoa. Politiikan teorian kannalta alleviivaa taas sitä, että jako kansainväliseen ja sisäpolitiikkaan on ymmärrystä haittaava tekijä. Mutta totuus tapahtumista tiedetään vasta joskus myöhemmin, nyt kaikki osapuolet syytävät propagandaa.

Tapio Laakso said...

Kiintoisa yksityiskohta on se, että niin paljon kuin Stalinin tekosia lännen suunnassa aina arvostellaankin niin Abhasian ja Etelä-Ossetian liittämistä Georgiaan pidetään hyvänä tekona :)

Matti said...

Toisaalta nyt on monessa paikassa menossa etnisyyteen perustuva sirpaloituminen, jossa syntyy suomalaista maakuntaa pienempiä yksiköitä. Ne tietysti ottavat tukea valitsemastaan suurvallasta. Näin syntyneet hallinnolliset yksiköt eivät varmaankaan ole (1) pitkän päälle elinkelpoisia (2) erityisen oikeudenmukaisia tai kehittäviä oman väestönsä suhteen.

Esimerkiksi tämä Etelä-Ossetia on jonkinlainen rikollisten ja tiedustelupalvelujen vapaasatama, mahdollisesti analoginen Sisilialle aikanaan.

Tapio Laakso said...

Näinpä, tämä on hiukan sen Kosovo-esimerkin ongelma.

Ajatus siitä, että mikä tahansa joukkko voi vapaasti päättää, mihin kuuluu on tietty kaunis, mutta jos kaikki paikat vaan sirpaloituu niin alkaa mennä hankalaksi.

Anonymous said...

Venäjän lentokoneet iskivät ensimmäisen kerran 12 tunnin päästä Georgian hyökkäyksen alkamisesta (22 illalla 7. päivä). Panssarit pääsivät Tshinvaliin 18 tunnissa Vladikavkazista. Tämä aikana ne mursivat kaupungin saarron.

On esitetty jonkinlaisia epäilyjä että Venäjän olisi valmistautunut Georgian hyökkäykseen, tai jopa provosoinut sen, ja siirtänyt joukkoja lähemmäs rajaa. Jos näin oli, USA:n satelliittien tai signaalitiedustelun olisi pitänyt se havaita. Jos USA olisi kertonut tästä Georgialle, se ei olisi uskaltanut hyökätä.

Arvio: Saakašvili yritti yllätyshyökkäystä kenellekään kertomatta ja ilman USA:n tukea ja lupaa kysymättä. Tavoite oli ottaa alue haltuun nopeasti, siviiliuhreista välittämättä ja asettua puolustamaan sitä vastahyökkäykseltä. Perimmäisenä tavoitteena oli kai että USA:n väliintulon uhka pelottaisi Venäjää siinä vaiheessa liikaa. Saakašvili ja kaverinsa ottivat tosi kovan riskin, joka realisoitui 200 %. Tuskin pahimmissakaan arvioissa oli menettää koko armeijan kalustoa, lentokonetehtaita, varuskuntia ja maan hallintaa pääkaupunkia lukuun ottamatta.

Saakašvilin medianäkyvyydestä silti 10+. Kaikki sekopäisimmätkin lausunnot ovat menneet läpi. Välillä jutut kuulostavat Irakin informaatioministeriltä. Vaikea uskoa silti että Saakašvilillä olisi pitempiaikaista poliittista tulevaisuutta.

Mikään Euroopan maa ei uskaltanut tuomita Venäjää, näitä muutamaa ennalta arvattavaa tapausta lukuun ottamatta, Baltian maita, Puolan presidenttiä ja Juštšenkoa. Bush vietti viikonlopun olympialaisissa ja antoi lausunnon vasta maanantaina. Britannialta kesti neljä päivää huomata asia. Täysin sivulliseksi jäänyt USA haluaa jotenkin näpäyttää Venäjää, muttei voi sitä liian lujaa tehdä. Venäläisten ohjusten myynti Iranille tekisi liian kipeää.

lahtari said...

"Kiintoisa yksityiskohta on se, että niin paljon kuin Stalinin tekosia lännen suunnassa aina arvostellaankin niin Abhasian ja Etelä-Ossetian liittämistä Georgiaan pidetään hyvänä tekona :)"

Saisiko tähän jonkin viitteen? Uskallan epäillä, että kukaan ei ole koskaan sanonut mitään tuontapaistakaan, vaan kysymyksessä on valhetta lähentelevä retoriikka.

Matti said...

Provokaatio oli osseettien georgialaisia joukkoja kohti ampumat kranaatit, vertaa Hizbollahin raketit Israelinin. On kuitenkin aivan tyhjänpäiväistä keskustella "Mainilan laukauksista". Kaukasuksella on arkipäivää ammuskella naapureita. Suurvallat mukaan vetäneen konfliktin ymmärtäminen vaati poliittisen kontekstin ymmärtämistä (en väitä, että itse olisin jokin ekspertti asiassa, mutta minulla on georgialaisia tuttuja, eivätkä he kannata sodan aiheuttanutta hurraa-nationalismia).