3.4.08

Ode ja Naomi

Osmo Soininvaaran arvostelu Naomi Kleinin uudesta kirjasta Tuhokapitalismin nousu julkaistiin äskettäin Hesarissa. Hieman pidempi versio tekstistä löytyy myös Oden blogista.

Ode kritisoi kirjaa siitä, ettei vaihtoehtoja tarjota. Klein kuvaa ainoastaan kaikkea sitä tuhoa ja kurjuutta, jota maailmassa on. Soninvaaran ja Kleinin näkemyseron voi tiivistää tähän lainaukseen Soninvaaran blogista:
Minulla oli aluksi suuria vaikeuksia lukea kirjaa. Klein on rankattu yhdenneksitoista maailman sadan intellektuaalin joukossa. Tuhokapitalismin nousua on ylistetty ja palkittu ympäri maailmaa. Silti kirja tuntui roskalta. Sitten ymmärsin, ettei sitä pidä lukea talouspoliittisena puheenvuorona. Klein katsoo maailmaa journalistin silmin huono-osaisten näkökulmasta.


Klein kirjoittaa riistosta, kurjuudesta ja köyhyydestä. Hän vastustaa sitä. Aina. Klein vastustaa bensasubvention poistamista, koska se kurjistaa köyhien tilannetta.

Soininvaara etsii pitkän aikavälin kehitystä, ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotka parantaisivat tilannetta. Hän vastustaa bensasubventiota, koska se pahentaa ilmastonmuutosta ja on muutenkin huonoa politiikkaa. Rahat voisi käyttää toisin.

Taloustieteilijöitä ja valtaa käyttäviä kiinnostaa liian usein vain se, mitä jää viivan alle. Jos hyvinvointivaikutukset ovat kokonaisuudessaan plussan puolella niin eipä väliä, että matkan varrella aiheutettiin sanoinkuvaamatonta inhimillistä kärsimystä.

Aktivisteja ja kriitikoita kiinnostaa liian usein vain vääryyden vastustaminen ilman, että esitetään pitkän aikavälin vaihtoehtoja köyhyyden vähentämiseksi. Ihmisten nostaminen rikkaudesta saattaa lyhyellä aikavälillä vaatia myös ikäviä ja vaikeita ratkaisuja.

Soininvaaran kyselemälle "kolmannelle tielle" olisi tässä käyttöä.

7 comments:

mr_Zombie said...

"Klein kirjoittaa riistosta, kurjuudesta ja köyhyydestä. Hän vastustaa sitä. Aina."

Oden arvostelun perusteella (ja oikeastaan muutenkin, mitä olen Kleinistä lukenut) hän pikemminkin vastustaa yksilönvapautta ja haluaa hyökätä sitä vastaan, keinolla millä hyvänsä. Köyhien puolella hän esiintyy vain koska köyhien puolustajaa yleensä kuunnellaan.

"Taloustieteilijöitä ja valtaa käyttäviä kiinnostaa liian usein vain se, mitä jää viivan alle. Jos hyvinvointivaikutukset ovat kokonaisuudessaan plussan puolella niin eipä väliä, että matkan varrella aiheutettiin sanoinkuvaamatonta inhimillistä kärsimystä."

Enpä ole itse huomannut tällaista. Yleensä taloustieteilijät ovat varsin hyvin selvillä siitä, jos jokin yhteiskunnassa tuottaa inhimillistä kärsimystä. Mutta he myös yleensä ymmärtävät varsin hyvin, että kaikella on kustannuksensa - myös inhimillisen kärsimyksen poistamisella. Joskus ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä ja pikkuhiljaa pyrkiä parantamaan oloja. Mitään ihmelääkettä ei ole olemassa, vaikka moni koittaa sellaista lupailla (yleensä tällaiset lupaukset ovat vain merkki vallanhimosta ja halusta päästä hyvään asemaan yhteiskunnassa).

Kleinin vihaama Milton Friedman käytti varsin suuren osan elämästään sen tutkimiseen, kuinka köyhimpien ihmisten elämää voidaan tehokkaimmin parantaa. Ne tulokset ovat edelleen tänä päivänä aivan toimivia: Annetaan yksilölle itselleen mahdollisimman suuri vapaus päättää omasta elämästään. Klein ilmeisesti inhoaa tätä yli kaiken, ja kaipailee kaikenkattavaa holhousvaltiota "pitämään huolta" ihmisistä (vaikka sellainen ei käytännössä ikinä onnistu poistamaan köyhyyttä).

Tapio Laakso said...

"Kleinin vihaama Milton Friedman käytti varsin suuren osan elämästään sen tutkimiseen, kuinka köyhimpien ihmisten elämää voidaan tehokkaimmin parantaa. Ne tulokset ovat edelleen tänä päivänä aivan toimivia: Annetaan yksilölle itselleen mahdollisimman suuri vapaus päättää omasta elämästään."

Mitä tarkoitat "mahdollisimman suurella vapaudella päättää elämästään"? Jos kyse on demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sosiaaliturvasta niin jees.

Jos taas tarkoitetaan esimerkiksi valtion mahdollisimman pientä roolia talouden järjestämisessä niin väitteesi ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa missään taloushistorialliseessa tarkastelussa.

Vaikkapa sellaisten maiden kuin Suomi, Japani ja Etelä-Korea taloudellisessa kehityksessä, köyhyyden vähentymisessä ja vaurastumisessa valtion ohjauksella on ollut keskeinen osa.

Oleellista on, millaista tämä valtion ohjaus on ja toimiiko se esim. sopivia markkinaprosesseja tukevalla tavalla. Samoin vaaditaan politiikan sopeuttamista paikallisiin olosuhteisiin ja vallitsevaan tilanteeseen.

Minä haluan ainakin Suomessa säilyttää hyvin suuren osa nykyisesstä "holhousvaltiosta", koska sen huolenpidossa on valtava määrä hienoja asioita verrattuna moneen muuhun paikkaan, jossa on paljon vähemmän holhousvaltiota. Köyhyys ei toki ole kokonaan poistunut, mutta on melko pientä verrattuna suurimpaan osaan maailmassa.

Otto said...

Mielestäni Kleinin kirjan kiinnostavin anti on tarkastella modernin (/postmodernin) kapitalismin ja väkivallan suhdetta.

Liberaali traditiohan nojaa tähän argumenttiin - rauha, vakaus, vapaus ja demokratia ovat kaikki keskenään riippuvaisia ja toteutuvat liberaalissa demokratiassa. Tämä virtaus näyttää kuitenkin viime aikoina maailmassa kääntyneen.

Kriitikot, Carl Schmittistä alkaen väittävät, että kapitalistinen liberaali demokratia on täynnä ristiriitoja.

Soininvaaran vaatiessa vaihtoehtoja hän missaa pointin - ei ole lopullista ratkaisua, vaan näitä ristiriitoja on vain mahdollista - politiikan keinoin - sovitella.

Toiseksi mielestäni Kleinin kirja on dokumentti siitä, mitä epävakaudesta seuraa - mikä sen tulonjaollinen seuraus on. Parasta talouspolitiikkaa on kuitenkin yleensä se, mikä ei reaktiona tuota palavia autoja, kuolleita ihmisiä ja kaaosta.

Näistä näkökulmista Soininvaaran arvostelu HS:ssä on vähän suututtavaa luettavaa. Soininvaaran ekonomistinen näkökulma on sinällään yksityiskohdissa terävää (Kleinin epätarkkuudet Brittien, Saksan... kohdalla, myös bensavero on hyvä esimerkki) mutta samalla jotenkin hän onnistuu missaamaan mitä Klein yrittää sanoa esimerkkiensä voimin.

t said...

Immanuel Kant: "Kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan hän ei loukkaa toisten vapautta".

Tästä johdettuna, voidaan myös perustella asioita kuten perustulo tai negatiivinen tulovero (Friedman). Molemmat lisäävät yksilön vapautta vähentäen holhousta. Negatiivinen tulovero taasen leikkaa turhaa valtion interventiota.

Esimerkiksi Philippe Van Parijs on perustellut perustulon juuri liberalismin kautta, ei sen vastaisesti tai sosialistisena vaihtoehtona.

mr_Zombie said...

"Mitä tarkoitat "mahdollisimman suurella vapaudella päättää elämästään"? Jos kyse on demokratiasta, ihmisoikeuksista ja sosiaaliturvasta niin jees."

Yksilönvapautta tietenkin. Demokratia on lähinnä enemmistön oikeus päättää yksilön asioista, eikä siten mitenkään erityisen arvokasta. Ihmisoikeudet tarkoittavat usein lähes samaa kuin yksilönvapaus, mutta yleensä niihin sotketaan kaikkea epämääräistä mukaan, joten käsite hämärtyy.

"Jos taas tarkoitetaan esimerkiksi valtion mahdollisimman pientä roolia talouden järjestämisessä niin väitteesi ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa missään taloushistorialliseessa tarkastelussa."

Tottahan toki pitää. Taloudellinen vapaus on kautta historian osoittanut olevansa paras tapa nostaa köyhät pois köyhyydestä, estää nälänhätiä, parantaa koulutusta ja terveydenhuoltoa jne. Jos jokin maa on kehittynyt valtion ohjauksessa, se on yleensä johtunut siitä, että markkinat ovat olleet silti suhteellisen vapaat (esimerkiksi Suomi rankataan taloudellisen vapauden listoilla vapaaksi tai lähes vapaaksi) eli kehitys on tapahtunut valtion ohjauksesta huolimatta. Sen sijaan epäonnistuneita esimerkkejä valtion ohjaamasta taloudesta löytyy vaikka millä mitalla maailmasta ja historiasta. Valtion ohjaamana tapahtuva positiivinen yhteiskunnallinen kehitys on lähinnä hyvää tuuria, jos katsotaan kuinka paljon valtiollista ohjausta tapahtuu ja kuinka hyvin se yleensä onnistuu.

"Oleellista on, millaista tämä valtion ohjaus on ja toimiiko se esim. sopivia markkinaprosesseja tukevalla tavalla. Samoin vaaditaan politiikan sopeuttamista paikallisiin olosuhteisiin ja vallitsevaan tilanteeseen."

Oleellista on, että suurin piirtein kaikki epäonnistuneet valtion markkinaohjaukset on perusteltu sillä, että niistä seuraisi jotain positiivista. Kun luodaan järjestelmä, jossa markkinoita voidaan kontrolloida, luodaan kannustin kaikille käyttää järjestelmää hyväkseen. Siinä vaiheessa pätevät viidakon lait, vahvin saa eniten ja köyhille tippuu lähinnä pieniä almuja silloin tällöin.

Jos kannattaa esimerkiksi demokraattista talouden kontrollia, kannattaa väistämättä myös kaikkea surkeaa kontrollia, jos se tehdään vain luodun järjestelmän puitteissa.

"Minä haluan ainakin Suomessa säilyttää hyvin suuren osa nykyisesstä "holhousvaltiosta", koska sen huolenpidossa on valtava määrä hienoja asioita verrattuna moneen muuhun paikkaan, jossa on paljon vähemmän holhousvaltiota. Köyhyys ei toki ole kokonaan poistunut, mutta on melko pientä verrattuna suurimpaan osaan maailmassa."

Suurin osa veroista Suomessa menee muuhun kuin köyhien ja muiden heikompiosaisten auttamiseen, joten tätä holhousvaltiota on aika heikko perustella sillä.

Jos et ole esimerkiksi Milton Friedmanin ajatuksiin ennen tutustunut, niin suosittelen katsomaan Free to Choose -tv-sarjan. Aika vanhaa kamaa, mutta selventänee mistä asiassa on kyse.

Tapio Laakso said...

"Jos jokin maa on kehittynyt valtion ohjauksessa, se on yleensä johtunut siitä, että markkinat ovat olleet silti suhteellisen vapaat (esimerkiksi Suomi rankataan taloudellisen vapauden listoilla vapaaksi tai lähes vapaaksi) eli kehitys on tapahtunut valtion ohjauksesta huolimatta."

Suomi rankataan tällä hetkellä vapaaksi. Ennen 1980-luvun loppua rajoitteita oli merkittävissä määrin enemmän.

Kuten jo sanoin, valtion ohjaus on kehityksessä keskeistä, mutta sen on toimittava yhdessä markkinamekanismien kanssa. Pelkällä vapaalla taloudella kehittyneitä suuria maita ei juuri ole.

Esim. E-Korean ja Japanin kohdalla valtion suunnitteluvirasto ohjasiva suuria yrityskeskittymiä varsin isällisesti. Myös protektionismi oli hyvin tiukkaa ja on Japanissa edelleen (tosin käsittääkseni enemmän ei-lainsäädännöllisissä muodoissa). Markkinoita hyödynnettiin voimakkaalla vientisuuntautumisella sekä yrityskeskittymien keskinäisellä kilpailulla.

On ihan totta, että valtion ohjaamana tapahtunut kehitys on hyvää tuuria. Tämä tuuri on ollut mm. nykyisillä teollisuusmailla.

Osmo Soininvaara said...

Varsin hyvä analyysi Tapiolta