19.3.08

Uusliberalismi ulos

Mikko Sauli kirjoitti sunnuntai HS-debatissa uusliberalismin demokratiaa näivettävästä vaikutuksesta. Valtioiden keskinäinen kilpailu ja taloudellisen voiton tavoittelun logiikka lävistävät yhteiskunnan ja alistavat kaiken muun kilpailukyvyn ylläpitämiselle.

Sauli peräänkuuluttaa aivan oikein kansainvälisen talouden kansainvälistä säätelyä.

Hyvinvointivaltiota on Suomessa "uudistettu" niin, että vaurautta on entisestään siirretty kaikkein rikkaimmille. Politiikkaa on yleensä perusteltu pakolla, vaikka muitakin reittejä esimerkiksi ulos lamasta olisi ollut.

En silti hyväksy näkemystä, jonka mukaan kaikki hyvinvointivaltion ongelmat johtuisivat vain uusliberalismin ideologisesta hyökkäyksestä.

1980-luvun radikaalivasemmiston ja varhaisvihreiden kirjoittelun lukeminen on avartavaa. Se on täynnä hyökkäyksiä hyvinvointivaltion jäykkää "systeemiä" vastaan. Ihmisten monimutkaistuvat tilanteet eivät enää sopineet yhteen järjestelmän tarjoamien ratkaisujen kanssa.

Yhteiskunnan monimutkaistuminen on keskeinen hyvinvointivaltion hankaluuksissa. Ihmisten tai perheiden elämänmuotojen rikkautta ja monimuotoisuutta on mahdotonta sisällyttää rajallisen systeemin puitteisiin.

Ikääntyminen on toinen kysymys. VATT arvioi, että 2040 sosiaali- ja terveyspalveluissa tarvitaan 200 000 työntekijää nykyistä enemmän. Lisäksi pitäisi korvata ne, jotka lähtevät eläkkeelle.

Näihin ongelmiin olisi syytä kehittää oikeudenmukaisia ratkaisuja, muuten uusliberalismi meidät syö.

EDIT Mikko Sauli: Uusliberalismi näivettää demokratiaa

11 comments:

Mikko Sauli said...

Nyt löytyy myös blogista: http://edistyksenvoima.wordpress.com

Palaan sisältöön myöhemmin.

Matti said...

Varhaisvihreiden ajattelu tosiaan perustui kasvun rajoihin, mutta nykyään sellaisista ei paljon puhuta. Mielestäni vihreät yleensä ja vihreät nuoret aivan erityisesti harrastavat nyt pinnallista vasemmistopopulismia. Ei ajatella lainkaan kestävyyttä tai kustannuksia, esitetään vain moraalisesti korkealentoisia vaatimuksia ja ideaaleja.

Tapio Laakso said...

Kaiken tämän porvariksi kutsumisen keskellä on piristävää, että joku sanoo vasemmistopopulistiksi =)

En kyllä alkuperäisessä kirjoituksessa viitannut varhaisvihreiden kasvukritiikkiin vaan siihen, että he kritisoivat systeemin jäykkyyksiä.

Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että kysymys kasvusta ja kasvun rajoista ei ole Vihreillä (eikä kyllä muillakaan) tarpeeksi hyvin ajateltuna.

Jotkut eurooppalaiset sisarjärjestöt puhuvat BKT:n pienentämisestä, mutta mitään käytännön ehdotuksia ei oikein ole tarjolla.

Erilaiset linkolalaiset mallit ovat täysin höpöhöpöä, koska niillä ei ole minkäänlaista poliittista tulevaisuutta ja ennen kaikkea, koska sellaisessa maailmassa eläminen olisi vain hirveää.

Matti said...

Vaihtelu virkistää!

Turha nostaa esiin linkolalaisuuden peikkoa. Esimerkiksi hakusanalla steady state economics löytyy parempaa materiaalia.

Vasemmisto Suomessa oli 1900-luvun jatkuvasti sitä mieltä, että kulutuskysyntää on kasvatettava palkankorotuksilla ja tulonsiirroilla, ja julkista sektoria on samalla kasvatettava verovaroin. Vasemmisto ei ole myöhemmin esittänyt varteenotettavaa suunnitelmaa talouden de- tai immaterialisoinniksi. Siksi vihreyden poliittisena ideologiana pitäisi olla jotain muuta.

Kannatan itsekin vasemmistolaisia arvoja kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta, mutta vasemmistolainen politiikka ei ole ollut järin viisasta eikä ekologista.

Nuoriso on keksinyt, että kaikesta voi syyttää uusliberalismia, USA:ta ja patriarkaattia. Tämä ei ole järin syvällistä ekologista tai taloudellista analyysia maailman tilasta.

Jussi Saramo said...

Tuo 200000 on muuten täysin sama luku jonka Suomi on muita pohjoismaita jäljessä julkisen sektorin työpaikkojen määrässä suhteutettuna asukaslukuihin. Ei siis pitäisi olla mitenkään mahdoton tavoite. Ei mikään ihme että mm. meidän sosiaali- ja terveyspalvelut on niin pahasti jäljessä.

Mitä taas tulee bkt:een ja talouskasvuun, ei yrityksien voitoista ulosmitattujen työntekijöiden ja verojen osuuksien tarvitse mennä kestämättömään materian kulutukseen. Vasemmisto haluaa laittaa kasvun palveluihin, tietysti julkiselle, mutta myös yksityiselle sektorille. Materian kulutusta voidaan ja pitää vähentää, ei se vähennä hyvinvointia oikein toteutettuna.

Kävisin itsekin hierojalla joskus jos se olisi edullista ja kätevää. Parturissa pitäisi käydä ilmeisesti tuplasti niin usein kuin nyt, ainakin jos äidiltä kysyy.

Uusliberalismin kritiikki osuu olennaisiin kohtiin yhteiskunnassa puhuttiin sitten taloudesta, hyvinvoinnista tai ympäristöstä.

Tapio Laakso said...

Jussille: Viitsitkö pistää jonkun sopivan tilastolinkin?

Suhtaudun oikeasti aika skeptisesti siihen, että n. 25 % työllisistä työskentelisi sosiaali- ja terveyspaveluissa vuonna 2040. Ei vaan ihmiset riitä. Sen 200000 lisäksi pitää löytää toisen 200000 korvaamaan ne, jotka jäävät eläkkeelle.

Tällä hetkellä tilanne on jo se, että edes yksityiset eivät saa paikoin väkeä.

Jussi Saramo said...

Sori, ei ole linkkiä. Väite perustuu Raija Julkusen tutkimukseen.

Minäkin suhtaudun skeptisesti. Syy skeptisyyteen ei ole se, että julkisen sektorin aineettomien hyvinvointipalvelujen kasvattaminen olisi mitenkään mahdotonta, vaan sen, että uusliberalismi ja siihen erottamattomasti kuuluva jatkuvan materian kulutukseen suuntautuvan kasvun tavoittelu on lyönyt läpi melkein kaikissa puolueissa.

Tapio Laakso said...

Hmm, väitän, että 1/4 ihmisistä (työllisistä) ei välttämättä halua työskennellä hoivapalveluissa. Luulen, että tällä on tekemistä muidenkin asioiden kuin uusliberalismin kanssa.

Huono/ uusliberalistinen/ epäoikeudenmukainen talouspolitiikka on toki keskeinen osa julkisen sektorin ongelmia. Mutta kyllä niihin ongelmiin hieman muitakin syitä on.

Otto said...

Jussin luvut 200 000:sta saattaa olla esim. Yhteiskuntapolitiikka 2/2006 -numerosta.
http://yp.stakes.fi/NR/rdonlyres/CD3B2C0A-4A4D-429E-AFD0-9EE167715165/0/062julkunen.pdf

Julkusen jutusta löytyy tarkemmat lähteet, jos haluaa tosissaan kaivautua.

Jussi Saramo said...

Mutta jos 1/4 tarvitaan tulevalla väestöpyramidilla hoivapalveluihin, onko sillä merkitystä ovatko ne yksityisellä vai julkisella sektorilla? Vai onko kyse nyt siitä, ettei kaikkia hoidettaisikaan enää? Koska jos kaikki hoidetaan, tarvitaan ne kädet töihin tuottamistavasta riippumatta. Ja yleensä parhaiten ja tasa-arvoisimmin kaikki hoidetaan julkisen sektorin kautta.

Tapio Laakso said...

Hoivan tarve ja sen tarjoamiseen tarvittavan työvoiman määrä ei ole mikään vakio. Siihen vaikuttavat:

-Väestön kunto. Jos hoivan tarvetta pystytään lykkäämään viidellä vuodella, työvoiman tarpeesta häviää 130 000.
-Tuottavuuden nostamisella pystytään myös vähentämään työntekijöiden tarvetta.

Pointti on siis se, että hoivapalveluissa tarvitaan kokonaisvaltaista uudelleenpohtimista.

Ja on edelleen aivan sama, mikä sektori ihmiset hoitaa, jos hoitajia ei kyetä palkkaamaan.