4.12.07

Uusiutuvien syöttötariffit avuksi markkinahäiriön korjaamisessa

Ilmastonmuutosta voidaan ajatella suurena markkinahäiriönä. Saastuttajien on mahdollistaa ulkoistaa hiilidioksidin ilmakehään syytämisen kustannukset meidän kaikkien maksettavaksi. Tämä tekee esimerkiksi kivihiilen polttamisesta halpaa, vaikka se on todellisuudessa kallista.

Syöttötariffeilla tarkoitetaan takuuhintajärjestelmää. Monessa EU-maassa uusiutuvan energian tuottajille taataan pitkäksi aikaa tietty, hieman markkinahintaista sähköä korkeampi hinta. Tämä luo investointiympäristön, jossa esimerkiksi tuulivoiman tuntuva lisärakentaminen tulee kalliiksi.

Kyse ei ole "vapaiden markkinoiden" vääristämisestä vaan tasan päinvastoin. Uusiutuvan energian syöttötariffi on markkinahäiriön korjaamista, koska se tekee puhtaan energiantuotannon rakentamisesta kannattavampaa kuin saastuttavan. Tämä on yksi tapa saada hiilelle hinta.

5 comments:

martti said...

Mistä tekijöistä näkemyksesi mukaan johtuu, ettei syöttötariffeja ole saatu aikaiseksi Suomeen? Hassin näkemys asiasta oli todella kiinnostava. Olisi hyvä, että piilevistä syistä puhuttaisiin julkisuudessa enemmänkin.

Allan Seuri said...

Hyvä kirjoitus, hyvä, että taloudellista ajattelua ympäristöasioista selostetaan ihan perinjuurin. Olisi hyvä, jos kymmenen vuoden päästä tavalliset pulliaisetkin osaisivat sanoa, mikä syöttötariffi on.

Sen verran korjaisin, että käsittääkseni kyse on vapaiden markkinoiden vääristämisestä (tai oikaisemisesta, jos niin haluaa, mutta taloustieteessä puhutaan yleisesti vain vääristämisestä), mutta tässä tilanteessa se on myös taloudellisessa mielessä toivottavaa ja tehokasta. Termi markkinahäiriö on englanniksi "market failure". Englannin sanassa tulee paremmin esiin se idea, että vapaat markkinat ovat siinä asiassa epäonnistuneet, tuottaneet taloudellisesti epätoivottavan tuloksen ja julkinen puuttuminen, markkinoiden vääristäminen on tarpeen.

Tapio Laakso said...

Syöttötariffien tiukan vastustamisen syyt ovat tosiaan mielenkiintoista pohdittavaa.

Yksi syy lienee ankkuroituminen siihen, että Suomi voisi hamaan ikuisuuteen olla jonkinlainen halvan energian saareke. Vielä pahempaa on, että halpa energia nähdään kilpailukyvyn kannalta ainoana tärkeänä asiana. Paljon tärkeämpänä kuin esimerkiksi maailman huipulle nousemista uuden energiateknologian kehittämisessä ja käyttöönotossa.

Asiaan liittyy siis merkittäviä joidenkin teollisuudenalojen etuja, jotka pyritään esittämään koko kansantalouden etuna.

Ilmeisesti tuulivoiman voimakas lisääminen todella uhkaa joitakin tahoja, koska kampanjointi tuulivoimaa vastaan on niin rajua. Ehkäpä merkityksettömäksi väitetty tuulivoima onkin suurin uhka ydinvoiman lisärakentamiselle.

turkkalo said...

Syöttötariffeista pitää huomata erityisesti se, että ne vähentäisivät kantaverkkomonopoli Fingridin saneluvaltaa energiantuotannossa. Fingridin omistajat ovat: valtio 12 %, Fortum 25 %, Pohjolan Voima 25 %, institutionaaliset omistajat 38 %. Pohjolan Voimasta UPM ja Stora Enso yhteensä omistavat enemmistön. (Näitä kahta ei pidä tarkastella metsäyhtiöinä, vaan metsä- ja energiakonserneina.)

Kysymys on siis suomalaisen energiakartel... hm, toimialan tärkeästä lonkerosta. Fingridillä oli keinonsa jarruttaa esimerkiksi Venäjä-Suomi-merikaapelia. Kantaverkko ei kuulemma kestäisi, ja ymmärrettävästä syystä sitä ei kiirehditty täydentämään kestävämmäksi.

Syöttötariffi muuttaisi kaiken. Pienet toimijat voisivat tulla mukaan peliin niitä varten räätälöidyillä säännöillä.

martti said...

Aivan, eikä ole enää kuin ajan kysymys, koska Fingridin omistus määritellään uudelleen.