4.9.07

Huonon argumentin ideaalityyppi

Tuusulalainen autoilija Irina Siltanen kirjoitti eilen Hesarin mielipidesivuilla polttoaineveron korotusta vastaan. Kirjoitukseen sisältyi varsinainen ideaalityyppi huonosta argumentista, johon politiikassa on kuitenkin tullut ennenkin törmättyä.
Totuushan on kuitenkin, että vaikka Suomessa kaikki lopettaisivat autolla ajamisen kokonaan nyt heit, emme yksin pysty maailmaa pelastamaan.


Suomessa ei tämän ajattelun mukaisesti pidä toteuttaa toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, koska se ei koko maailmaa pelasta. Samaa tietysti voinee sanoa jokainen maa, paikkakunta ja yksittäinen ihminen. Ja juuri siksi niihin toimenpiteisiin pitää ryhtyä kaikkialla.

Bensaveron korotus on yksi askel. Liikenteen päästöt ovat nopeimmin kasvavia kasvihuonekaasupäästöjä. Merkitävä osa automatkoista on erittäin lyhyitä.

Tietenkin aluepoliittisesti bensaveron korotus on ongelmallista. Tämän vuoksi etenkin pääkaupunkiseudun ruuhkamaksut pitäisi saada käyttöön mahdollisimman pian.

5 comments:

Jaakko Vasankari said...

Tässä hommassa vaaditaankin pioneerihenkeä ja uskoa liikkeisiin. Argumentti on liian yleinen. Sen huomaa kaduilla, blogistaniassa kuin baareissakin, eikä pelkästään valtamedian mielipideosastoilla.

Jos kaikki maailman ihmiset kieltäytyisivät aseista ja väkivallasta ei meillä olisi sotiakaan, mutta jos minä kieltäydyn aseista, ei se estä muita käyttämästä niitä.

Logiikka on sinänsä ymmärrettävä, mutta sen rikkoakseen pitää premissiksi ottaa mukaan liikeajattelu. Ei yksin, mutta yhdessä voidaankin saada jotain aikaiseksi, vaikka askel kerrallaan. Saastuttavien energialähteiden verottaminen on, kuten kirjoitit, askel oikeaan suuntaan.

yayim said...

Jaakko ja Tapio ovat Koivistonsa hyvin opetelleet. Olennaista kuitenkin taitaa olla yksilötasolla olevan muutoksen ongelmallisuus: yksilö toimii kovin usein taloudellisten etujensa kautta ja mikäli niiden kautta ei yhtälaisesti ohjata, on asennetasollinen ohjaus vain kriittisen massan tavoittavaa.

Yksi varsin huomionarvoinen asennemuutostasoon liittyvä ongelma viestittyy uudestaan ja uudestaan ihmisten käytöksestä ja blogistaniassakin havaittavista tunnoista: tuetaan esimerkiksi Reilun Kaupan tuotteiden ideaalia, mutta niiden ostaminen kotiin jää ajatustasolle vertaillessa kaupassa hintoja. Myynnin kasvu pysähtyy lopulta kun rajahinta on liiallisen suuri, vielä se luojan kiitos kasvaa. Nk. added-value ratkaisee ja sen ohjaaminen onkin äärimmäisen tärkeää (kuulostaa uusliberalismilta varmasti teidän korvaanne).

Vastaava on nähty luomutuotteiden myynnissä: se on käytännössä katsoen pysähtynyt siihen tasoon, johon kriittinen massa sen sai vietyä. Mikäli tämän ohi halutaan ratkaisua, on primääri target sitten jo verotuksellisissa ratkaisuissa tai muissa säädöksillä ohjattavissa. Nyt sitten vain lobbaamaan Tiilikaista ;)

Tapio Laakso said...

Reilun kaupan puolella tosin banaanit ovat aikamoinen menestystarina. Niiden hintaerohan on nykyisellään hyvin pieni, joskus olematon. Käsittääkseni Chhiquita on aikamoisissa ongelmissa ja menettänyt markkinaosuuttaan reippaasti.

Mutta luomun ja reilun kaupan suhteenkin poliittiset päätökset ovat mahdollisia. Yksi hyvä tapa on vaikuttaa institutionaalisiin hankintoihin. Ei ole ihan pikkujuttu mitä kahvia Helsingin kaupungin laitoksissa juodaan.

Libertaristi sosialistin vaatteissa said...

Kuulehan Tapio. Kaupungin työntekijänä voin sanoa, että kaupunki ei maksa työntekijöidensä kahveja. Kahvit maksavat työntekijät itse, ainakin niissä toimistoissa, joissa olen ollut töissä (sekä ne toimistot, joissa olen asiaa huvikseni udellut).

Toki toivon, että kukaan ei osta "reilun kaupan" kahvia, tai mitään muutakaan kommunistituotetta.

Itse ainakin pidän huolen, että toimistossa, jossa olen töissä ei todellakaan juoda "reilun kaupan kahvia".

Tuubamaster said...

Arvon libetaristi saa ostaa omaan kahvirinkiinsä mitä sumppia vaan haluaa. Tapio tarkoitti tällä varmastikin kaupungin edustuskaffituksia. Niidenkään määrä ei ole kovin pieni. Myös monet seurakunnat ovat ryhtyneet käyttämään Reilun kaupan tuotteita.