9.8.07

Ahkerat tytöt ja lahjakkaat pojat

Aina silloin tällöin käydään keskustelua siitä, kuinka koulujen opetusmetodit suosivat "ahkeria" tyttöjä. Toisella tavalla suuntautuneet pojat sen sijaan kärsivät, koska eivät jaksa päntätä, kirjoittaa yhtä pitkiä aineita tai sen sellaista. Keskustelu on korostunut sitä mukaan, kun tytöt näyttävät menestyvän paremmin. Asiaan on pyritty vaikuttamaan esimerkiksi kokeiden sisältöjä muuttamalla.

Ei näyttänyt auttaneen ainakaan yo-äidinkielen osalta. HS: Uusi äidinkielen ylioppilaskoe ei parantanut poikien tuloksia

Ainakin minun vanhempi (naispuolinen) lukion matematiikan opettajani jaksoi aina ihmetellä matikassa hyvin menestyneitä tyttöjä. Käsittääkseni myös matikassa tytöt saavat nykyään parempia tuloksia (en tarkistanut, korjatkaa jos puhun läpiä päähäni). Tyttöjen huonompaa menestystä selitettiin aiemmin sukupuolella, nyt parempaa menestystä selitetään ahkeruudella. Hyvin menestyvät pojat sen sijaan ovat "lahjakkaita". Tämä kertoo edelleen ikävää kieltä yhteiskunnan sukupuolittuneisuudesta.

Poikien sukupuolittunut alisuorittaminen on tietysti huolestuttavaa. Ehkä siihen kannattaisi kuitenkin etsiä selitystä muualta kuin tyttöjen ahkeruudesta. On nimittäin aika paljon viitteitä myös siihen, että tytöiltä vaaditaan enemmän kuin pojilta.

5 comments:

Russ said...

Minä taas olen lukenut teorian että mitä enemmän luokalla on tyttöjä, sitä vaikeampi poikien on keskittyä. Tytöillä tällaista ei havaittu, vaan opettajan sukupuolesta ja muista oppilaista huolimatta pystyivät keskittymään paremmin.

Sitten tässä on vielä se tekijä, että miehiä on yhä vähemmän opettajina. Pojat kuuntelevat paremmin miestä, kulttuurista riippumatta, vaikka tietyissä kulttuureissa se merkitys korostuu kunnes taas joissakin pienenee. Tytöille ei ole niin suurta eroa sen välillä onko puhuja mies vai nainen. Se ero tulee poikien kohdalla. Pojat vain tuntuvat kuuntelevan naista heikommin.

Usein selityksesi tälle on tarjottu biologiaa, joka ei tietenkään sulje kulttuuria pois, tietyistä kulttuureista tulevat pojat on aivan täysin toivottomia tapauksia jos heidät laittaa länsinaisen opetettavaksi. Tästä oli juttua vähän aikaa sitten tulleessa kevytdokumentissa joka käsitteli sukupuolten eroja, miehet eivät poimineet aikuisina läheskään yhtä paljon asioita uutisista jos uutiset luki nainen. Kunnes taas naisille sillä ei ollut väliä, oliko uutisten kertoja mies vai nainen.

Enkä muuten usko että tätä ongelmaa ratkotaan millään profeminismimeiningillä, mikään lisäsyyllistäminen ei auta.

Lisää miesopettajia, ongelma vain on että miehet hakevat työltä rahaa. Sinä päivänä kun siitä maksetaan tarpeeksi, sinä saat enemmän miesopettajia ihan itsestään.

Henrik P said...

Ainakin PISAn mukaan pojat pärjäävät yhä matematiikassa tyttöjä paremmin. Ero on tosin hyvin pieni.

Äidinkielen osaamisessa sukupuolten välinen ero on OECD-maiden suurimpia. Tyttöjen eduksi.

Lisää aiheesta http://ktl.jyu.fi/pisa/PISA_2003_-RAPORTTI.pdf

Epäilemättä sillä mitä ja kuinka paljon tytöiltä vaaditaan vaikuttaa oppimistuloksiin. Kun koulussa "pojat saavat olla poikia", mutta koulun arviointiperusteisiin "poikamaisuus" ei oikein istu, ei koulumenestyskään muodostu kovin kummoiseksi.

fmiles said...

Sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio vaan biologian määräämää ominaisuus. Kahdesta X-kromosomin omaavasta alkiosta kehittyy tyttö kun taas Y-kromosomin esiintyminen tuottaa pojan. Sukupuoli vaikuttaa merkittävästi hormonitoimintaan, joka ohjaa myös aivojen kehitystä. Tytöt ja pojat ovat erilaisia, koska he ovat tyttöjä ja poikia, joitain erittäin harvinaisia poikkeustapauksia lukuunottamatta.

Ihmisten jako kahteen sukupuoleen on tottakai sosiaalinen konstruktio ja yhteiskunnan luoma kategoria, mutta niin ovat myös muun muassa maapallon pyöreys, vuodenajat ja Kiinan olemassaolo.

Yhteiskunnan ”sukupuolittuminen” myötäilee tarkasti biologian viitoittamaa tietä, eikä ole mikään luonnonvastainen ja epäoikeudenmukainen kategorisointi. Miehillä ja naisilla on tutkimusten mukaan eroja niin älykkyydessä, tunne-elämässä ja ihmissuhteissa kuin myös fyysisissä ominaisuuksissa. Jako miehiin ja naisiin on nähtävissä kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä ja niiden kulttuureissa joka puolella maailmaa. Kyse on hyvin luonnollisesta, itsestäänselvästä ja välttämättömästä jaosta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sukupuoli

Pidän vastuuttomana sitä, että hylättäisiin sukupuolen biologinen merkitys esimerkiksi jonkin tietynlaisen poliittisen ideologian tai moraalisen pyrkimyksen nimissä ja luettaisiin sukupuoliin jako pelkkien epäoikeudenmukaisten sosiaalisten konstruktioiden luokkaan.

Esimerkiksi se, että poikien oletetaan kilpailevan tyttöjen kanssa ahkeruudesta, ja että opettajat viljelevät luokkahuoneissa sukupuoleen perustuvia stereotypioita, ei ole automaattisesti yhteiskunnallisen eriarvoisuuden, vanhojen ennakkoluulojen tai epäoikeudenmukaisten sosiaalisten konstruktioiden syytä. Kyseinen ongelma johtuu siitä yhteiskunnallisesta pyrkimyksestä, että eri sukupuolta omaavilta lapsilta odotetaan samanlaista oppimista, samanlaista omaksumiskykyä, yhtäläistä ahkeruutta ja tunnollisuutta. Tytöt ja pojat ovat erilaisia. Ongelmana on siis väärä tasa-arvo.

Jos yhteiskunnan ”sukupuolittumista” halutaan kritisoida, tulee ennen sitä kritisoida biologiaa. Vasta biologiselta perustalta voimme vetää ”sukupuolittumista” käsittelevää, osuvaa yhteiskuntakritiikkiä.

Tapio Laakso said...

Biologialla on perusteltu yhtä ja toista - pahaa. Politiikassa biologialla ei ole mitään sijaa, yksilöiden väliset erot ovat oleellisempi asia kuin joidenkin epämääräisten kategorioiden, joihin ihmiset eivät edes mahdu.

Anonymous said...

"Politiikassa biologialla ei ole mitään sijaa"

Aika kova väite. Ihminen on kuitenkin biologinen otus. Biologia tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa "elämän oppia".

Sukupuolien välisten synnynnäisten erojen kieltäminen on pidemmän päälle aika hedelmätöntä, eikä auta tekemään hyvää politiikkaa, jos sitä tehdän tieteellisestä (esim. evolutionaarisesta) todellisuudesta piittaamatta, ja pidetään yllä (esim. modernin neurotutkimuksen tyrmäämää) käsitystä tyhjästä taulusta, ja erilaisista piirteistä puhtaasti sosiaalisina konstruktioina, sivuuttaen mm. aivojen ja kehon kemiallisuutta.

Rakentava lähtökohta on pitää sukupuolia samanarvoisina erilaisuudessaan. Vaikka miehet ovat vieneet 99.9% Nobelin tiedepalkinnoista, tämä ei tarkoita, että naiset olisivat miehiä jotenkin huonompia. Eikä se myöskään tarkoita, että utopiassa naisten pitäisi saada noista palkinnoista 50%, koska voi hyvinkin olla, että se on biologisesti mahdotonta.

Sama pätee liike-elämään, ja pakkomielteeksi muodostuneisiin palkkatilastoihin, joita menestyvien yritysten huippuosaajamiehet "vääristävät".

Paljon puhutaan lasikatosta, mutta yhtä hyvin voitaisiin puhua kapea-alaisesta kiinnostuksesta, vapaa-ajan olemattomuudesta ja muuta elämää pois sulkevasta omistautumisesta, mikä on ollut monen miljonäärin todellisuus ennen omaisuuksien tienaamista.

Tasa-arvokeskustelua olisi syytä viedä poispäin kahden sukupuolen suorasta (usein asiayhteydettömästä) vertaamisesta, ja kohden paljon laajemman ja monisyisemmän tasa-arvoisuuden käsitteellistämistä.