16.5.07

Kritiikin taito

Päivänpolitiikan ongelmana on, että sitä kiinnittyy aivan liian helposti ainoastaan juokseviin asioihin. On jatkuvasti oltava vaikuttamassa siihen ja tähän yksityiskohtaan. Sen sijaan kokonaisvaltaiselle, kriittiselle pohdinnalle ei meinaa jäädä tarpeeksi aikaa.

Tämän vuoksi yritän mahdollisuuksien mukaan lukea Megafoni-verkkolehteä, joka ei arkaile ampua täyslaidallisia vallitsevaa yhteiskunta- ja ajatusjärjestelmää kohti.
Pysyvä työpaikka, perhe, auto ja talo ovat kyllä kaikki sinänsä mukavia juttuja, mutta jos ne ymmärretään valtioterrorismin luomana kuvitteellisena ja ideologisena turvapaikkana, jonka vuoksi on myytävä persoonallisuus, vastarinta ja voima, ne muuttuvat hyvin kyseenalaisiksi. Kun valtiosta on tulossa yksi suuri keskiluokkainen koti, joka vannoo tämän ideologian nimiin rakentamalla kaupungin - tuon vastarinnan tyyssijan - sijasta ideologista maaseutua, jonka esikartanona toimii Nurmijärvi, ollaan tietoyhteiskunnan kehityksessä omituisessa tilanteessa.

Uusimpana käänteenä pyrkimyksessä kolonisoida ihmisten elämät täydellisesti taloudelliselle komennolle on Helsingin yliopiston Kari "opiskelijan vihollinen" Raivion esitys lukukausimaksuista kaikille.

Megafoni: Valtioterrorismi, prekarisaatio ja uusi julkisen alue (kirjoittanut Mikko Jakonen)

2 comments:

Teuvo said...

Ehkä kaikkein kiihkeimmin megafonilehti pyrkii eroon fallibilismista ja rationalismista. Selvästikään pyrkimys ismittömyyteen ei johda nihilismiin. Lopputolos on absurdistista aktivismia, joka ei oikeastaan edusta välttämättä humanismia.

Teuvo said...

Kritisoisin hiukan. Mielestäni megafonin pyrkimys ismittömyyteen on nihilismiä, joka ei siis voi onnistua. Kirjoitukset megafonissa vaikuttivat ainakin ensikatsomalta sellaisilta, joiden kirjoittajat ovat jonkinlaisia aktivisteja. Aktivismikin on ismi.