25.2.07

Vaalikiertue Hämeenlinnassa

Tulin Kuopiosta kotiin Hämeenlinnan kautta, joka oli ViNOn vaalikiertueen pysähdyspaikkana tänä viikonloppuna. ViNOn ehdokas Hämeenlinnasta on Paavo Raappana.

Ennen bileitä keskusteltiin koulutuspolitiikasta. Puhetta veti Anni Sinnemäki ja vastailemassa olivat Paavo ja kansanedustajat Kirsi Ojansuu ja Tuija Brax. Esiin tulivat Vihreiden peruslinjaukset opintotuen korottamisesta ja korkeakoulujen perusrahoituksen parantamisesta.

Keskustelussa sivuttiin myös varhaiskasvatusta. Olin suorastaan liikuttunut kolmen kansanedustajan puolustaessa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Yleisökysyjä, kun pyrki asettamaan vanhusten vaipat vastakkain tämän oikeuden kanssa. Kuntien rahoitusongelma ei tällaisessa marginaalisella säästöllä korjaudu.

Minusta on surullista, että edelleen vain lisäsäästöt näyttäytyvät niin usein politiikan ainoana mahdollisena tienä. Tähän yhteyteen on hyvä linkittää Heikki Patomäen uusi kirjoitus yliopistojen tulevaisuudesta.

4 comments:

Susanna Salokannel said...

Kiva kuulla, että teillä riittää energiaa tehdä tällaisia kiertueita. Täällä hieman syrjässä huomaa usein, kuinka yksinäistä on tallustella paikallisilla turuilla ja toreilla jos ei saa "vertaistukea" ihan konkreettisessa muodossa.

Tartun kuitenkin tuohon subjektiivisen päivähoito-oikeuden puolustamiseen. Olen tätä asiaa miettinyt ja kääntänyt ja vääntänyt varmaan liikaakin.

Olet siinä aivan oikeassa, että on marginaalinen osa vanhemmista, jotka käyttävät tätä mahdollisuutta "väärin". Näppituntumalla kuitenkin se osuus on nousussa ja siksi on hyvä ainakin puhua asiasta julkisesti.

Lapsilla tulee olla ensisijainen oikeus omiin vanhempiin - vaikka se riiteleekin joskus vanhempien ja eritoten työnantajien etujen kanssa. Lastenhoidon arki on raskasta, mutta niinhän elämä on. Hoitovastuun tehokas jakaminen ja molempien vanhempien joustot parhaimmillaan lyhentävät lapsen työpäivää ja lisäävät koko perheen hyvinvointia.

Enemmän pitäisikin puhua perhe- ja työelämän yhdistämisen vaihtoehdoista eikä ryhtyä rajaamaan mitään hoitovaihtoehtoa pois.

Itse olen ollut valmis rajoittamaan lasten subjektiivista oikeutta KOKOPÄIVÄhoitoon. Valitettavasti vaalikoneet eivät näe tässäkään harmaan eri sävyjä.

Perustulossa halutaan päästä eroon syyperusteisesta sosiaaliturvasta ja se on linjassa mm. nykyisen päivähoito-oikeuden kanssa.

Reipasta vaaliviikkoa!

Tapio Laakso said...

Oma näkemykseni on, että vanhemmat ovat se taho, joka on kykeneväinen arvioimaan lapsen tarpeen olla päivähoidossa. Ylipäätänsä koen, että oikeus varhaiskasvatukseen on myös lapsen oikeus.

En näe mitään lisäarvoa siitä, että oikeutta kokopäivähoitoon rajattaisiin, tämä vain helpottaisi kuntien mahdollisuutta luistaa kunnollisten palveluiden tarjoamisesta. Nimenomaan subjektiivinen päivähoito-oikeus kannustaa kuntia rakentamaan vaihtoehtoisia päivähoitojärjestelmiä esimerkiksi puolipäivähoitoon. Siitä, voisiko lapsi olla päivähoidossa vain puolipäiväisesti päästään parhaiten yhteisymmärrykseen keskustelemalla vanhempien kanssa.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen heikentäisi entisestään naisten työmarkkina-asemaa. Tilanteessa, jossa työttömäksi joutunut perheenäiti saakin työpaikan, ei ole mitenkään selvää, että uusi hoitopaikka löytyisi tarpeeksi nopeasti, jos vanhemmat on kerran jo pakotettu luopumaan paikasta.

Täytyy sanoa etten edes ymmärrä, mitä ihmettä päivähoito-oikeuden väärinkäyttö edes voi olla. Lisäksi rajaus aiheuttaa vain turhaa byrokratiaa, säästöt ovat minimaalisia ja harkinnanvaraisuuden aiheuttamat tapaukset, joissa ihmisiä kohdellaan väärin palaavat näyttämöllle.

Amu said...

Oras sanoi tosi hyvin, että on kohtuutonta, että lapsen päivähoito on kiinni vanhempien työmarkkinatilanteen vaihteluista. Pätkätyöaikanahan on ihan hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että vanhemmat ovat välillä töissä ja välillä eivät. Onko sitten oikein, että lapsi välillä tapaa kavereitaan ja välillä ei? Minusta ainkaan ei ole.

Susanna Salokannel said...

Hyviä pointteja! Juuri näistä syistä päivähoitoa pitääkin uudistaa sellaiseksi, että sitä on aidosti saatavilla erilaisissa paketeissa. Nykyjärjestelmä on liian kankea ottaakseen huomioon tämän päivän haasteet pätkä-, vuoro-, ja kausitöineen.

Tällä hetkellä hoitomaksut ja hoidon saatavuus ohjaavat perheitä käyttämään mahdollisimman pitkää hoitopäivää. Käytännössä on vain yksi tapa hoitaa lapset, kaikki muut ovat erittäin epätaloudellisia.

Paineet lasten hoidossa ovat suuret ja ihmiset ovat kovin herkkiä näissä asioissa. Jollakin tasolla tilanne muistuttaa ilmastonmuutoskeskustelua. Lastenpsykiatrit koettavat kertoa meille yhtä ja erilaiset muut organisaatiot toista. Vanhemmat - nykyiset ja tulevat - ovat ihan syystä ihmeissään.

Siksi toivoisin, että kaikkia hoitomuotoja tuettaisiin tasapuolisesti ja annettaisiin perheille se todellinen päätäntävalta, eikä ohjattaisi keinotekoisesti johonkin suuntaan, joka ei ole kaikille yhtä riemastuttava.

Teoriassa päiväkodeissa saatu varhaiskasvatus on ok, mutta käytännössä, noh, sanotaanko, ettei määrä korvaa tässäkään laatua. Hoitajien vaihtuvuus, rankka sairastaminen ja suuret lapsiryhmät pitävät huolen siitä, että teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa arjessa.

Siksi tarvitaan todellisia päivähoitovaihtoehtoja monenlaisille perheille ja eritoten lapsille.