16.2.07

SDP:n ja Keskustan ilmastohuoli on huuhaata

Yle kertoo: Suomi torjuu EU:n päästövähennystavoitteen.

Tässä taas nähdään SDP:n ja Keskustan ilmastopolitiikan todellinen linja.

5 comments:

hopp said...

Suomi torjuu EU:n yksipuolisen päästövähennystavoitteen, mikä on täysin oikea lähtökohta. Tilanteessa, jossa IEA:n arvioiden valossa Kiina ohittaa USA:n suurimpana päästöjen tuottajana jo vuoden 2009 aikana (rakentaen nelisen uutta hiilivoimalaa joka viikko(!)), hilatessaan talouttaan 1,4 miljardin populalla läntistä elintasoa kohden, ja voiden tuona mainittuna vuonna 2020 tuottaa jo yhtä paljon päästöjä kun EU ja Yhdysvallat tuottavat tällä hetkellä yhteensä, ei ole mitään reaalipoliittista järkeä lähteä lyömään lukkoon yksipuolisia päästötavotteita. Kiinan hallinnon omat ihanteellisetkin arviot CO2-vapaaseen energiaan panostamisesta ja energiansäästöstä ovat maltillisia ja heitä pitäisi pystyä panostamaan kovempiin sitoumuksiin. Kiinan kokoista jättiläistä ei painosteta kuin taloudellisesti, jos sitenkään.

Pekkarinenhan toteaa, että Suomi olisi päinvastoin valmis 30% (eli huomattavasti suurempaan) päästövähennykseen vuoteen 2020 mennessä, kunhan se sovitaan kansainvälisesti.

Yksipuoliset päästövähennykset kiihdyttäisivät Kiina-ilmiötä ja siirtäisivät tätä 20% leikkausta Aasiassa tapahtuvaan päästöjen lisääntymiseen, jos Kioton toinen kierros jäisi pannukakuksi. Pannukakuksi on jäänyt niin moni kv. sopimus, että ei kannata lipsua pelivarasta. Eikä kannata luottaa ihanteiden voimaan. Ilmastopolitiikka pitää sitoa kv. talouden mekanismeihin. Jos ilmastonmuutoksen torjuminen tuottaa rahaa, kapitalisti hoitaa sen valtioita nopeammin.

Seuraavalla ilmastokierroksella koko maailman pitää olla mukana. Tarvitaan kansainvälinen sopimus, joka on taloudellisesti jossain määrin tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Päästörajoja ei voida mitenkään laskea populaa kohden (eikä se olisi yksinkertaista ympäristö-eettisestikään, koska liikakansoitus on myös ympäristörike), mutta kehitysasteiden mukaista porrastusta tarvitaan.


Kiina(+Intia)-problematiikka oli myös yksi syistä USA:n ja Australian jättäytymiselle sopimuksen ulkopuolelle. Maailma on raadollinen reaalipoliittisuudessaan.

Kansainvälinen hyötöreaktori-ohjelma saattanee nousta esille. Talous ja teknologia tulevat hallitsemaan keskustelua.

Pelkästään tuon kannan "Ei 20% yksipuolisesti, mutta 30%:kin käy kun tehdään koko maailma se yhteistyössä" pohjalta ei voi väittää Suomen asennetta välinpitämättömäksi.

Leo Stranius said...

Aivan uskomatonta touhua Suomen hallitukselta. Hävetkää Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen!!

Ympäristöjärjestöt ovat asiasta käärmeissään. Esimerkiksi Greenpeacen ja Suomen luonnonsuojeluliiton tiedotteet löytyvät osoitteista:

http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/hiuksianostattavaa
http://www.greenpeace.org/finland/fi/mediakeskus/lehdistotiedotteet/hallitus-petti-ilmaston

Esimerkiksi tuoreen asennekyselyn (Ajatuspaja e2) mukaan yhdeksän kymmenestä suomalaisesta pitää ilmastonmuutosta totena, ja kaksi kolmesta arvioi sen olevan vakavin ihmiskunnan kohtaamista ympäristöongelmista. Suomalaiset hyväksyvät ilmastonmuutosta ehkäisevät toimet. Enemmistö on valmis EU:n yksipuolisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi. Kansalaiset ovat myös itse valmiita muuttamaan elämäntapojaan, ja he odottavat poliittisilta päättäjiltä ja elinkeinoelämältä ilmastonmuutosta ehkäiseviä toimia.

heikkikorpela said...

Suomen hallitus ei taida oikein uskoa suomalaisiin mahdollisuuksiin. Se on valitettavaa, koska raportti toisensa jälkeen on osoittanut, että meillä todella on mahdollisuuksia. Myös Dimas näkee tämän. http://www.euractiv.com/en//dimas-eu-businesses-stand-profit-climate-measures/article-161590 Suomi on blokkiutunut Itä-Euroopan maihin tässä asiassa. Pidemmin uskon puutteesta: http://he-ko.blogspot.com/2007/02/punamulta-ei-usko-suomalaiseen.html

hopp: Ensinnäkään mistään taloudellisesta painostuksesta ei ole mitään iloa, jos sen takana ei ole aitoa sitoumusta. Hiilitullit on ihan jees seuraavana askeleena, mutta tuskin Eurooppa ryhtyy kurittamaan niillä kansainvälistä taloutta, jos Suomi ei suostu ensin edes omiin tavoitteisiin.

Kiinalaisten kokonaispäästöskenaarioiden tuijottelu on ihan relevanttia, muttei koko totuus. Tärkeintä on se, millä valinnoilla saadaan maailman _ihmisten_ keskimääräinen päästötase lähelle kestävää tasoa. Se, miten ihmisen jakautuvat maiden välillä, on sitten puhdasta rajapolitiikkaa.

Ideaaliskenaariossa Intia voi lisätä, Kiinakin voi vielä vähän lisätä ja vähentää myöhemmin (tähän hyppyyn on omat syynsä joista voi lukea taustoja esim. EU-komission raportista tai Lauri Myllyvirran kirjoittamasta dokumentista), EU:n pitää tulla alaspäin ripeästi ja viime kädessä päästökäyrät per henki lähestyvät toisiaan vuosisadan lopulla.

Totta kai tarvitaan globaali ratkaisu. Mutta se, että rupeamme päästövähennyksiin vasta sitten, kun ensin sovitaan kansainvälisesti, tarkoittaa käytännössä sitä, että jonkun muun pitää tehdä aloite. Tilanteessa, jossa George W. Bush on yhä toistaiseksi USAn presidentti, tässä odotuksessa ei ole hirveästi toivoa. Meidän pitää nyt pedata presidentin vaihtumista jo edeltä jenkeissä vähän samaan tapaan kuin lapsen elinoloja yleensä valmistellaan jo vähän ennen vaavin syntymistä. Jos jäämme pyörittelemään peukaloitamme, se on valtava isku General Electricin kaltaisille yrityksille, Schwarzeneggerin kaltaisille poliitikoille ja Union of Concerned Scientistsin kaltaisille järjestöille, jotka tekevät hartiavoimin töitä jenkkien päässä valmistellakseen ilmastosopimuksiin liittymistä.

Odotan kiinnostuksella, että joku osoittaa sen konkreettisen tilanteen, jossa nimenomaan päästövähennykset ovat olleet jotenkin ratkaiseva tekijä Kiina-ilmiössä. Energian hinta muodostaa noin prosentin yritysten kustannuksista, energiaintensiivisessä teollisuudessa 6-7 %. Investointeja tehdään Aasiaan, koska siellä on markkinat ja siellä on halpaa työvoimaa. Meidän kannattaa vaikuttaa siihen, miten investoinnit siellä muotoutuvat, esimerkiksi teknologiastandardeilla, kehittämällä fiksuja ratkaisuja ja tarjoamalla kehittyville maille sellaisia osallistumisen tapoja, jotka eivät pysäytä niiden teollistumista mutta kannustavat mahdollisimman hiilettömään kasvuun (esim. no lose -targetit).

Markkinamekanismeista: Kioton pöytäkirja on nimenomaan ainoa kansainvälinen sopimus, joka asettaa hiilelle hinnan. Sille ei ole näköpiirissä vaihtoehtoja, ja sitäkin neuvoteltiin 10 vuotta suunnittelupöydältä voimaantuloon. Kioto ohjaa huomattavan tehokkaasti taloudellisia investointeja teknologian käyttöönottoon.

Totta mooses päästörajat voidaan laskea ihmistä kohden. Se on niin sanottua oikeudenmukaisuutta. Vai luuleeko joku todella, että kenialaiset sulkevat ainoat dieselaggregaattinsa, joilla rokotteet pidetään kylminä, vain siksi, että kylään astelee EK:n lobbari, joka vaatii, että suomalaiset saisivat haaskata energiaa? Esimerkki energianhaaskauksesta: jos keskimääräisen tanskalaisen talon siirtäisi sellaisenaan Suomeen, se kuluttaisi täällä 30 % vähemmän energiaa. Uusissa rakennuksissa vähentämispotentiaali on 70 %. Jos täällä on kylmä, köyhissä maissa on vastaavasti tappavan kuuma - ja kunnon ilmastointi on astetta kohden huomattavasti energiaintensiivisempää kuin lämmittäminen.

Yhdysvallat on ilmastosopimuksen ulkopuolella, koska sen poliittinen lobbausjärjestelmä on läpikotaisin mätä ja sen presidentti on aivokääpiö. Presidentti on onneksi vaihtumassa, ja hänen virheiksiin ollaan tunnustamassa laajalti myös ilmastopolitiikka. Paljon relevantimpi vertaus on, että Intia ja Kiina eivät ilmastosopimuksiin mukaan, jos ei Yhdysvallat ensin lähde! Ja juuri tämän ongelman purkamisessa EU:lla voi olla avainasema.

Anonymous said...

Ohitat heko keskeisen pointin. Kiinaa eivät sido mitkään sitoumukset tällä hetkellä. Heitä ei ole edes saatu keskusteluun siitä, mihin he todella olisivat sanktioiden uhalla valmiita sitoutumaan. Heidän omat arvionsa ovat prosentuaalisia osuuksia (eivät nettoa) ja sellaisenakin hyvin maltillisia. Henkeä kohden laskeminen on täyttä typeryyttä, eikä sillä ole juuri tekemistä ympäristö-oikeudenmukaisuuden kanssa (liikakansoituskaan kun ei ole kovin ekologista), vielä vähemmän realismin tai ilmastonmuutoksen torjumisen. Jos tämä henkeä kohden fiksaatio syötetään Kiinalaisille ja Intialaisille, saati vielä jollain ekologisen velan kertoimella (heidän yhteenlaskettu populansa on 4x USA+EU ja he ovat tuottaneet päästöjä vasta vähän aikaa) voidaan koko ilmastonmuutostaistelulle sanoa hyvästit ja laskea kortit sen 10% varaan ja ruveta varautumaan seuraamuksiin.

Se olisi valitettavan hölmö idealismin tappio realismille.

Ilmastonmuutoksen ympäriltä on aivan liikaa liikkeellä moraalista utopismia. Lopulta ilmasto ei välitä kuin C02-rasitteen tippumisesta.

"se, että rupeamme päästövähennyksiin vasta sitten, kun ensin sovitaan kansainvälisesti, tarkoittaa käytännössä sitä, että jonkun muun pitää tehdä aloite."

"Voimme" (=EU) tänäpäivänä tehdä aloitteen Kioton toisen kierroksen nopeuttamisen suhteen. Esittää kansainvälistä kriisikokousta Huhtikuulle IPCC:n tuoreimman raportin pohjalta. Vaatia koko maailmaa kattavaa sopimusta astuvaksi voimaan 2010 alusta, jättäen 2 ja puoli vuotta neuvotteluvaraa. Nämä 2 ja puoli vuotta eivät ole vielä kriittisiä minkään arvioiden valossa. Mutta seuraavat 12.5 vuotta voivat hyvin olla, jos Kiinaa ja Intiaa ei saada mukaan näiden vuosien aikana.
Kiina rakentaa nelisen uutta halpahiilivoimalaa joka viikko. Sitten sanomme vuonna 2020, hei nyt te tuotatte jo sen verta, että olisi "oikeudenmukaista", että rupeatte vähentämään päästöjä. Se tarkottaisi vuosikymmenen, kaksi vanhojen voimaloiden alasajoa ja niiden korvaamista puhtaammalla energialla, valtavissa määrin. Kustannukset olisivat jättimäiset. Järkevämpää olisi tietysti jo nyt pyrkiä siihen, että mahdollisimman monen noista hiilivoimaloista sijaan nousisikin jo nyt, 2010-2020, joko tuulivoimaa, vesivoimaa, ydinvoimaa tai biovoimaa.

Tässä on kyse aivan muusta kuin kenialaisten generaattoreista. Afrikka tulee pysymään vielä pitkään tietotaidollisista, kulttuurisista jne. syistä suhteessa hyvin vähäpäästöisenä. Yksi suositeltava kehitysavun muoto olisi uusiutuva energia. Sen avulla pystyttäisiin kyllä kattamaan ruoantuotannon, terveydenhuollon ym. perusnenergiantarve.

Yhdysvaltojen presidentistä vielä. Ennen kuin EU kaventaa oma-alotteisesti pelivaraansa, kannattaa ehkä katsoa ettei esmes Giuliani nouse Bushin seuraajaksi.

Vielä yksi keskeinen pointti: Päästörajoitteet suhtautuvat teollistuneiden maiden kohdalla myös sen kysymyksen suhteen, missä suhteessa panostamme alkuun tutkimukseen ja infran muuttamiseen. Moni asiantuntija tuntuu viimeaikoina painottaneen ensialkuun tutkimuksen merkitystä. esim. Saksan tuulivoimaan panostamista on arvosteltu tehottomaksi virheeksi (Suomessa energiatalouden professori Pirilä).

Kyse ei ehkä ole siitä, etteikö siitä ole ilmastolle hyötyä, vaan siitä, että tutkimukseen panostettuna siitä olisi ollut ilmastolle ehkä vielä enemmän hyötyä.

On mahdollista esim. panostaa rajusti tutkimukseen 2010-2020 ja sitten leikata rajusti (ja paremmalla teknologialla tehokkaammin - sekä energiansäästöä, että uusiutuvia koskien) 2020-2030. Polttoaineet esim. ovat vasta alkutekijöissään. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Koko maailma tarvitaan mukaan.

Mitä toivoisin näkeväni olisi hälytyskellojen soiminen, sellainen lisääntyvä tunne, "että nyt on kaikkien kannettava kortensa kekoon" ja Kioton seuraavan kierroksen nopeuttaminen. Siinä näkisin EU:n ennemmin aloitteen tekijänä. Tuo mainitsemasi 6-7% on jo paljon. Muutama prosenttikin on syynä siirtää tuotantoa tuottavampaan ympäristöön, varsinkin kun Kiina (ja Intia) on kohoamassa myös korkea-osaamisen maaksi.

Tapio Laakso said...

Minusta ongelmana on se, että mielestäni ei ole mitään keinoa painostaa Kiinaa, Intiaa tai muita keskeisiä, nopeasti kehittyviä maita sitoutumaan päästövähennyksiin elleivät rikkaat maat selkeästi osoita omaa sitoutumistaan. Homma näyttäytyy ilman rikkaiden yksipuolisia toimenpiteitä lähinnä härskinä imperialismina etelän suuntaan.

On selvää, että kehitysmaat pitäisi saada siirtymään mahdollisimman suoraan uusiutuvaan energiaan. Hiilenpoltto Kiinassa aiheuttaa jo nyt paljon ilmastonmuutosta suoremmin näkeyviä ja tuntuvia ongelmia, kun kaupunkien ilma käy hengityskelvottomaksi.

Parhaiten esim. Kiinan aikainen siirtyminen uusiutuviin saadaan aikaiseksi sillä, että täällä lähdetään nyt panostamaan näihin tekniikkoihin voimakkaasti. Tutkimus ja tuotekehitys on huomattavasti tuloksellisempaa, jos kunnon markkinat ovat olemassa. Siksi ajatus siitä, että ensin pelkästään tutkitaan ja vasta myöhemmin otetaan käyttöön tuntuu oudolta. Juuri laajamittainen käyttöönotto lisää panostuksia tutkimukseen.

Hiilivuoto ongelma jää ajateltua pienemmäksi sen vuoksi, että globaalit firmat, jotka siirtävät tuotantoaa, käyttävät yhtä hyvää tekniikkaa uudessa maassa kuin täälläkin.