17.2.07

Demari kirjoittaa perustulosta

Uutispäivä Demari kirjoitaa perustulosta. Perustulo samanaikaisesti passivoi ja pakottaa pätkätöihin. Perustulo on myös liian kallis ja ansiosidonnaisista etuuksista ollaan huolissaan.

Kalevi Sorsa säätiöltä on tulossa aiheesta raportti ensi viikolla. Raportin on kirjoittanut Ville Kopra. Kiintoisaa nähdä, mitä se pitää sisällään. Ilmeisesti keskustelu perustulosta otetaan kuitenkin tosissaan, koska demarit näkevät vaivaa pyrkiessään ampumaan ajatusta alas. Parasta olisi, jos raportissa myös otettaisiin hieman kantaa siihen, mitä perusturvalle pitäisi tehdä, jos perustulo on niin kovin huono ajatus.

Muutamia vastapointteja:
-Perustulo tekee työn vastaanottamisesta aina mahdollista ja kannattavaa, mutta ei pakollista. Tämä luo valinnanvaraa.
-Ainakaan Vihreiden malli ei koske ansiosidonnaisiin etuuksiin.
-Nykyisin monet juuri eniten apua tarvitsevat tipahtavat järjestelmän väleihin ja jäävät byrokratian rattaisiin, perusturva ei toteudu.

Tämä lausahdus kuvastaa demariajattelua hyvin: "Pahimmassa tapauksessa annetaan rahaa käteen, eikä yhteiskunnan tarvitse ottaa enää vastuuta. Miten yhteiskunta edes tavoittaa enää sellaiset ihmiset, joilla olisi tarvetta erityispalveluille, hän [Kopra] pohtii."

Siis ihmiset on saatava jollain tavalla luokiteltua ja kategorisoitua, jotta heihin pystytään kohdistamaan sosiaalipoliittisia toimenpiteitä. Ongelma vain on, että juuri näiden luokitteluiden liudentuminen on se, mikä niitä ongelmia aiheuttaa. Parempiin tuloksiin päästään, kun sosiaalityöntekijät siirretään rahan jakamisesta ja ihmisten kontrolloinnista kentälle jalkautuneeseen sosiaalityöhön.

5 comments:

Outi Alanko-Kahiluoto said...

Riistääkö perustuloa apuatarvitsevalta mahdollisuuden saada henkilökohtaista neuvontaa sosiaalivirkailijalta, on sinänsä hyvä kysymys. On kuitenkin hyvä muistaa, että pääkaupunkiseudulla juuri henkilökohtaiset tapaamiset sosiaalityöntekijän kanssa viivyttävät tuensaantia helposti useilla viikoilla. Espoota eduskunnan oikeusasiamies on huomauttanut siitä, ettei toimeentulotuen saaminen toteudu lakisääteisessä ajassa. Kun järjestelmä perustuu ihmisten luokittelemiseen, luukuttamiseen ja nöyryyttämiseen, on kaiken autetuksi tulemisen edellytys se, että ensin suostuu jonottamaan kyllin pitkän ajan. Sosiaalitoimessa puhutaan viikkojen ja kuukausien jonotusajoista. Epäilen, etteivät kaikki tukea tarvitsevat hakeudu jonoihin koska eivät jaksa virkailijan taholta tulevaa pompottamista, nöyryyttämistä, väheksyntää ja epäilyä, kun henkilökohtainen kontakti viimein järjestyy. Ehkä tämä "kannustaa" ihmisiä pärjäämään ilman sosiaalihuoltoa. Tämän kannustuspolitiikan varjopuoli on se, etteivät kaikki saa apua vaikka tarvitsisivat.

Maailma olisi kaunis, jos sosiaalivirkailija järjestäisi mielenterveydellistä kuntoutusta tarvitsevalle asiakkaalleen tämän tarvitsemaa hoitoa. Useinmiten "auttaminen" kuitenkin merkitsee ohjaamista toiseen jonoon. Itse suuntaisin sosiaalitoimesta perustulon myötä vapautuvat rahat sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Esa Suominen said...

Perustulon taustalla on minusta monilta osin erittäin humaani ajatus ja sen taustalla vaikuttava kritiikki on syytä ottaa vakavasti. Kuitenkin itse kyllä jaan tuon Villenkin esittämän huolen niiden ihmisten tunnistamisesta, jotka eniten palveluita tarvitsevat.

Tunnistamisen tarve ja mahdollisuuskin ei ole liudentunut mihinkään kun puhutaan vaikkapa päihdeongelmaisista. Sen sijaan olen samaa mieltä Tapion ja ehdottoman suosikkini Politrixin kanssa siitä, että esimerkiksi monet taiteilijat ja tutkijat ovat nykysysteemin väliinputoajia. Jos demarit ovat sosiaaliturvapuolella unohtaneet akateemisten maailman muutoksen, eivät vihreät näe Etu-Töölönsä ulkopuolelle. Kaikki ihmiset eivät ole yliopiston tutkijoita tai freelance-toimittajia eikä "one-size-fits-all"-tulonsiirto sovi välttämättä erittäin erilaisille ihmisille. Toivon mukaan meistä molemmat osaavat nähdä erheensä ja korjata linjauksiaan, ainakin meillä yritetään.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia ihmisiä ei auteta ensisijaisesti tuilla vaan palveluilla ja on myös otettava huomioon mahdollisuus, että he eivät aina ole halukkaita tulemaan ilman erityistä syytä palveluiden piiriin. Siksi ajatus ongelmaisten löytämisestä ilman, että heitä itseään millään tavalla kannustettaisiin vastikkein hakeutumaan palveluiden tavoitettaviin, vaatii melkoista poliisivaltiota.

Kuitenkin perustulokeskustelun lämmittäminen, vaikkei mikään uusi idea olekaan, on ihan tervetullut lisä keskusteluun ja vihreille on nostettava hattua siitä. Keskipitkällä aikavälillä kannattanee kuitenkin pohtia myös muita kehittämisvaihtoehtoja ja hakeutua yhteistyöhön myös liittojen kanssa. Pelkkä perustulo ei pätkätyöongelmia ratkaise, ja sen aikaansamiseen menee sen verran aikaa, että Keynesin sanoin "pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet". Reformeillakin voidaan saada aikaan hyvää muutosta, ei pidä vain jäädä odottamaan "länsimaisen ihmisen työ- ja yhteiskuntakäsityksen muutosta". Siihenkin voidaan pyrkiä, mutta on syytä tehdä odotellessa myös muuta.

Perustulon suhteen saattaa muuten kasvaa melkoisen mielenkiintoinen allianssi. Olen itse pohtinut, että toiselle puolelle vastikkeetonta rahaa "vastaan" ryhmittyvät demarit ja kokoomus, toiselle puolelle puolestaan kepu ja vihreät, tosin hyvin erilaisin motiivein. Konservatiivit, joille työn kautta tapahtuva naisten emansipaatio ei ole koskaan ollut erityisen korkea prioriteetti, näkevät perustulon nimenomaan mahdollisuutena perinteisen äiti-instituution uudelleenpystyttämiseen ja sukupuolten välisen työnjaon selkeyttämiseen. Vaikka ei sinänsä, myös USAn ilmastopolitiikan aktivoitumisessa environmentalistit ja uskonnolliset liikkeet tekevät hyvää yhteistyötä.

Tapio Laakso said...

Väliinputoamisessa ei ole kyse vain taiteilijoista tai tutkijoista vaan aivan kaikenlaisista sosiaaliturvan käyttäjistä. Esimerkiksi työtön hakeutuu opiskelemaan, tuet katkaistaan, opintotukipäätös viipyy, toimeentulotukea ei saa tai tuen saanti kestää ja kestää.

Perustulo ei tietenkään ole ihmelääke kaikkeen, mutta ehdottoman perusturvan se pystyy takaamaan. Perusturvan sitominen tunnistamiseen ja luokitteluun on ongelmallista, koska juuri se, että ei sovi näihin luokkiin, aiheuttaa koko systeemistä ulos putoamisen. Tämä taas voi käynnistää juuri sen ongelmien kehän, jota vastaan sosiaaliturva on suunniteltu.

Minulla ei ole kovin ruusuista kuvaa nykyisen sosiaaliturvan kyvystä tunnistaa ongelmia ja puuttua niihin. Mielestäni tarvittaisiin jalkautuneempaa sosiaalityötä, joka tulee ihmisten luokse.

Vihreiden perustuloavaukseen on luonnollisesti sisällytetty niitä lyhyen ja keskipitkän ajan reformeja, koska perustuloa kohti on järkevämpää edetä askel kerrallaan. Esimerkiksi toimeentulotuen normitetun osan siirtäminen Kelan maksettavaksi, olisi yksi tällainen ehdotus.

On myös aivan totta, että työelämän epävarmuus ei pelkällä perustulolla häviä. Monet ongelmat liittyvät aivan muihin asioihin, esim. siihen ettei edes nykyisiä lakeja noudateta. Siksi Vihreät ovat tukeneet mm. ay-liikkeen kanneoikeutta.

Kysymys siitä, kannustaako perustulo naisia jäämään kotiin on ihan aito huoli, jota on katsottava tarkkaan. Toisaalta perustulo tuo aina puolisosta riippumattomia tuloja, mikä on hyvä asia. Samoin perustulo mahdollistaa pienten duunien tekemisen kotona olemisen ohessa, mikä ehkä pitäisi kosketuksen työelämään parempana.

Teemu Pyyluoma said...

Täällähän puhutaan asiaa... Esa Suomisen pelko on ilmeisesti se että jos ei tarvitse käydä sossussa, niin mitään viranomaiskontaktia ei ole. En nyt vaan ihan heti ymmärrä mitä ihmisryhmää tämä koskee?

Perheiden lapset ovat koulussa, ja valitettavasti perheen ongelmat näkyvät nopeasti lapsissa. Yksinäinen päihdeongelmainen törmää mitä suurimmalla todennäköisyydellä joko lääkäriin tai poliisiin. Vanhus tarvitsee melko varmasti terveydenhuoltopalveluja. Pitkäaikaistyöttömät ovat joka tapauksessa työvoimatoimiston kortistossa, koska on heillä ainakin työttömäksi jäädessään ollut ansiosidonnain tuki. Ja niin edelleen.

Tapio Laakso on täysin oikeassa siinä, että uudistus vapauttaisi sosiaalityöntekijät keskittymään laaja-alaisesta apua tarvitseviin, kun pelkkä rahan jääminen jäisi pois. Lisäisin tähän, että julkisen sektorin tuottavuuden kasvusta huolehtiminen on mitä suurimmassa määrin eduskunnan vastuulle; virkamiehet toteuttaa lakeja, ja jos lait ovat monimutkaisia niin niiden toteuttaminen on työlästä.

Siitä olen eri mieltä Laakson kanssa, että toimiintulotuen normiosan maksaminen pitäisi siirtää KELAlle. Osoite on väärä, oikea osoite on verottaja. Kun sama instanssi jakaisi ei-harkinnanvaraisia tukia ja keräisi verot, niin myös näiden yhteensovittaminen olisi helpompaa.

Myös harkinnanvaraisia tukia tarvitaan, mielestäni esim. asumistuen pitäisi olla sellainen nykyisen sekava automaatin sijaan. Asuminen on välttämätön perustarve jolle on vaikea asettaa yleistä tukea, tämä on sellainen tuki joka pitääkin katsoa tapauskohtaisesti ja ideaalitilanteessa viranomainen myös auttaisi asuntoasioissa muutenkin. Eli tämä tuki kuuluisi oikeastaan kunnille ja niiden asuntovirastoille, ei KELAlle.

Joka tapauksessa, on verrattaen päivän selvää että sekä normi- että harkinnanvaraisia tukia tarvitaan. SDP:n uudelleenajattelu auttaisi jos näiden ero myönnettäisiin, jonka jälkeen normituki on järkevää toteuttaa mahdollisimmman yksinkertaisena automaattina. Vihreiden malli on hyvä alku keskustelulle.


Työelämän ongelmiin tarvitaan muun ohella parempi AY-liike, pelkkä kanneoikeus ei riitä. AY-liike voisi olla paljon muutakin kuin edunvalvoja, esim. omallani eli IT-alalla jatkuva pulma on puolueettoman tiedon tai koulutuksen saanti. Tietoa kun jakaa yleensä jonkun tuotteen myyjä. Ainakin lääkäreillä on tietääkseni sama ongelma. Puolueeton kouluttava taho voisikin olla AY-liike, ehkä myös osaa työllisyyskoulutusrahoista pitäisi suunnata liitoille? Eli sellainen AY-liike joka pitää huolta työntekijöiden osaamisesta ja sitä kautta työllistymisestä, ei ainoastaan työehdoista.

Tapio Laakso said...

Kela on siinä mielessä luonnollinen paikka toimeentulotuen normiosan maksajaksi, että Kela maksaa muutkin tuet. Näin toteutuisi ns. yhden luukun periaate.

Uskon, että Kela on ihan ok maksaja, mutta erilaiset tuet sekä verotus pitäisi koordinoida paremmin. Nythän esim. toimeentulotukea, asumistukea ja työttömyysturvaa hallinnoidaan kaikkia eri ministeriöistä. Ja sitten on vielä verotus.

Tuo pointti puolueettoman tiedon tuotannosta on muuten todella kiinnostava, sitä olisi tarpeen pohtia enemmän.