18.1.07

Progressiiviset käyttömaksut

Talouslehdissä oli tänään paljon juttua Sailaksen puheista, joissa povattiin terveydenhuollon kriisiytymistä kasvavien kulujen vuoksi. Jotkut olivat ehdottaneet ratkaisuksi maksujen perimistä tulotason mukaan.

En pidä ajatuksesta, tulojen tasaaminen on parempi hoitaa muilla keinoin kuten progressiivisella verotuksella ja tulonsiirroilla. Laadukkaiden peruspalveluiden on oltava kaikkien saatavilla, mieluiten maksutta. Suurituloisille kohdistetut korkeammat maksut johtavat nopeasti siirtymiseen yksityiselle puolelle ja tätä kautta verojen maksamisen mielekkyyden kyseenalaistamiseen.

Terveydenhuollon ja muiden palveluiden takaamisen kannalta oleellisinta on riittävien verotulojen kerääminen. Tämän lisäksi:
-Lääkekustannuksia voidaan vähentää patenttijärjestelmää uudistamalla ja lisäämällä kopiolääkkeiden käyttöä.
-Perusterveydenhuollon säästöistä tulee helposti erikoissairaanhoidon menoja.
-Ennaltaehkäisy on järkevintä terveyspolitiikkaa.

7 comments:

Kemisti said...

-Lääkekustannuksia voidaan vähentää patenttijärjestelmää uudistamalla ja lisäämällä kopiolääkkeiden käyttöä.

Millä tavalla haluat uudistaa sitä, ja miten aiot turvata sen, että uusien lääkkeiden kehittely on jatkossakin kannattavaa?

Tapio Laakso said...
This comment has been removed by the author.
Tapio Laakso said...

Olen kirjoittanut asiasta tässä artikkelissa:

Kalliit lääkkeet ovat tappava ongelma

Erittäin kattava, mutta paneutumista vaativa tietokanta aiheeseen:
http://ww w.cptech.org/ip/health/

Vihreään lankaan on tulossa kolumnini aiheesta lähiaikoina, joten palaan asiaan myöhemmin.

Otto said...

Hei muuten,

eikö jo TRIPS:in alaisissa sopimuksissa periaatteessa ole olemassa säännökset, joiden mukaan ns. pakkolisensseillä ("compulsory license"/"compulsory exploitation rights") eli kansallisilla terveydenhuoltoargumenteilla, jokin patentti voidaan kiertää? Näin on olemassa oikeus geneeristen kopiolääkkeiden tuotantoon.

Mielestäni oikeus on olemassa, ja se on myös TRIPS:ssä tunnustettu.

Ennakkotapauksia ei taida vielä olla, jossa lääkeyritykset olisivat tällaisen päätöksen kiistäneet. Tietysti tämä tarkoittaa sitä, että kopiolääkkeitä pitää kaikkialla missä niitä ehdottomasti tarvitaan, tuottaa kansallisesti, eikä niitä voi viedä vaikkapa köyhän Etelän maasta toiseen.

Käsittääkseni tapauksessa, jossa pakkolisenssillä perustellaan kopiolääkkeen käyttöönotto, korvaus on neuvottelukysymys lääkeyhtiöiden ja valtion välillä. Valtiolla on kuitenkin periaatteessa tässä aika vahva neuvotteluasema.

Poliittinen paine olla käyttämättä tätä on kuitenkin vähintään jonkinmoinen. Täytyypä perehtyä tuohon tietokantaan vähäsen. Olemassaolevilla säännöksillä nimenomaan tutkimuspanoksen ohjautuminen (elintasosairaudet) ja
ylipäätään lääkekehityksen määrä ovat ainakin keskeisiä ongelmia.

Tapio Laakso said...

Pakkolisenssit tosiaan kuuluvat WTO:n sopimusjärjestelmään, mutta homma ei ole ihan yksinkertainen, mistä kertoo tämä:

"We are writing to express our concern that the United States Department of State and the United States Trade Representative have intervened in the decision by the government of Thailand to issue a compulsory license on patents for the AIDS drug efavirenz, and to explain why the US government should refrain from such actions."

http://www.cptech.org/ip/health/c/thailand/riceschwabthailand21dec06.html

Tapio Laakso said...

Siis tuo kirje, jossa vaaditaan, että USA ei sekaannu Thaimaan pakkolisensointiin löytyy täältä.

Otto said...

Jeps,

tuossa "neuvotteluiden" luonne on vähintäänkin epäselvä.

Antamasi linkin pohjalta:
"The US government is reportedly asking the Thai government to engage in prior negotiation with patent owners before issuing compulsory licenses."

Tämähän on tavallaan arkipäivää. Lääkefirmojen tavoitteena on tietysti alentaa hintoja siten, että valtioiden ei enää kannattaisi käyttää geneerisiä kopioita. Neuvottelutilanteessa sitten tukeudutaan vahvoihin valtioihin ja parhaimmillaan/pahimmillaan kytketään tätä muihin kysymyksiin.

Pointti on kuitenkin se, että TRIPS on näiltä osin suhteellisen edistyksellinen, mutta sen tarjoamien mahdollisuuksien käyttäminen olisi hemmetin olennaista. Patentit tulevat nähdäkseni jokatapauksessa olemaan olemassa pitkän aikaa lääkekehityksen rahoitusongelman ratkettua(jos niin sattuisi käymään), jo kehitetyt lääkkeet ja niistä myönnetyt patentit eivät katoa mihinkään. On aika olennaista, mitä tässä kahdenkymmenen vuoden väliaikana tapahtuu. Vai miten homma toimii? Itse en ainakaan näe ongelman poistumista automaattisena, vaikka keskeinen kiista tuotekehitysrahoituksen ongelmasta ratkaistaisiin.

Itse tutustuin teemaan lähinnä suht helposti lähestyttävien Third World Networkin raporttien kautta. Tiedot eivät välttämättä ole kaikilta osin yhtä kattavia, mutta perusproblematiikkaan pääsee aika hyvin käsiksi esim. seuraavien artikkelien kautta
http://www.twnside.org.sg/title2/twr196.htm

Tuosta pakko vielä leikata tämä näkemys introsta:

"Although five years have elapsed since the World Trade Organisation (WTO) adopted the Doha Declaration on the TRIPS Agreement and Public Health, which categorically stated that this particular Agreement on intellectual property norms 'can and should be interpreted and implemented to promote access to medicines for all', many developing countries are still not availing themselves of this flexibility. Chee Yoke Ling argues that developing countries should use this right under international law to ensure access to affordable medicines and resist pressures from the pharmaceutical industry."

Sori pitkä postaus. Tää juttu vaan tuntuu osoittavan, että joiltakin osin siedettävät sopimukset(siis toi poikkeushan tekee siitä siedettävän) eivät itsessään riitä mihinkään, vaikka niistä on tapeltu pitkään.

Tiedätkö muuten, onko Suomella oikeus käyttää taloudellisin perustein pakkolisensointia?