5.12.06

Surullista ilmastopolitiikkaa

Kauppalehti kertoo: "Suomi on saavuttanut jälleen kärkisijan tärkeässä kansainvälisessä vertailussa: haitallisten kasvihuonekaasujen (GHG) päästöt ovat kasvaneet Suomessa nopeammin kuin missään suuressa teollisuusmaassa."

On korkea aika lopettaa puheet siitä, että Suomessa harjoitettaisiin kehuskelun arvoista ilmastopolitiikkaa. Esimerkiksi monissa keskusteluissa, joihin olen osallistunut, huomio haluttaisiin kovasti kääntää pois omasta toiminnasta ja tuijottaa vain Kiinaan, Intiaan tai USA:han.

Muiden mukana Kokoomuskin on viime aikoina halunnut kovasti profiloitua ilmastosta kiinnostuneena puolueena. Samaan aikaan Kokoomus tekee Helsingissä kaikkensa puolustaakseen ja tukeakseen yhteiskunnan varoilla yksityisautoilua, vaikka liikenteen päästöt ovat nopeimmin kasvavia kasvihuonekaasupäästöjä.

3 comments:

Matti said...

Ilmastoystävällisen yhteiskunnan luomista voi verrata hyvinvointiyhteiskkunan rakentamiseen.Tarvitaan poliittisen kentän laidasta laitaan ulottuvaa tahtotilaa, että voidaan tehdä nyt sijoituksia jotka "tuottavat" vasta tulevaisuudessa.

Kun olen keskustellut muiden kuin vihreiden vaikuttajien kanssa, he yleensä tuntuvat vilpittömästi ymmärtävän että tällaista uutta solidaarista, vihreää sijoittamista tarvitaan. Jopa kokoomuslaiset ymmätävät sen yksilöinä.

Mutta jostain kummallisesta syystä tämä tietoisuus ei murtaudu esiin päivänpolitiikassa, jossa oman ryhmän suhteellinen painoarvo on usein tärkeämpi kuin itse asiat.

surreal said...

Nykymenolla Kiina, Intia ja USA tuottavat helposti 60% maailman kasvihuonekaasupäästöistä 2020-luvulle tultaessa. Emme edes tarkalleen tiedä, kuinka paljon Kiina todella ilmastoa kuormittaa. Aikaisimpien arvioiden mukaan he saattavat ohittaa Yhdysvallat jo tämän vuosikymmenen kuluessa. Kiina ja Intia jo kahdestaan pystyvät halpahiilensä kantamina kuormittamaan ilmastoa enemmän kuin olisi koko maailmalta toivottavaa.

Suomi (ja muut pienet maat) eivät pysty vaikuttamaan asiaan päästömäärillään. Ainoastaan antamallaan esimerkillä.

Mutta esimerkit ovat periaatteellisia ja omavarainen halpahiili on halpaa. Kun hiilivoimala on pystyssä, on siihen jo investoitu rutkasti (eikä sen muuttaminen edes CO2-puhtaammaksi hiilivoimalaksi käy noin vain) ja Kiinan kasvava talous, köyhä maaseutu, miljoonat viljelmät, tehtaat, yritykset ja sadat miljoonat kotitaloudet kaipaavat loputtomasti energiaa. Intia tulee perässä. Myös väestönsä kanssa.

Uusiutuva, vihreä energia on omavaraiseen halpahiileen verrattuna kallista. Jo olemassa olevien voimaloiden (sikäli kuin molemmissa maissa hiilen käyttö kasvaa kasvamistaan - ja se kasvaa) alasajo ja korvaaminen on vielä kalliimpaa. (Suodattimet hengitysilman parantamiseksi ovat tästä osin erillinen kysymys.)

En tiedä mitä viisaat(?) ilmastoneuvottelijat sanovat tästä yhtälöstä, mutta 2020-luvulla voi olla edessä tilanne, jossa juuri vaurustuneella ja elintasoonsa tykästyneellä Kiinalla ja samaan pyrkivällä Intialla on esittää kovia talouslukuja, köyhyyden poistamisen kaltaisia eettisiä humaaneja argumentteja sekä tuhansiin miljardeihin kasvavia talouslukuja hiilivetoisen taloutensa tueksi, "länsimaiden ekologisen velan" kaltaisten "vihreiden" argumenttien tuodessa oman värinsä seokseen.

Toivottavasti tämä ei ole visio tulevasta, mutta itse näen sen jotenkin vääjäämättömänä. Tästä haluaisi ilman muuta olla väärässä, mutta hiilivoimalat eivät ole lyhyen tähtäimen investointeja ja niitä nousee yhä uusia ja uusia talouden kasvaessa 7-10% vuosivauhtia.

Sitten kun tuo lämpötilakaan ei varmaan nykyisestä ole 0.5C enempää noussut seuraavan 20 vuoden aikana, niin ehkä myös Kiina ja Intia osaavat meille kertoa, että kysymys on osin myös luontaisesta lämpenemistrendistä, eikä odotettavissa ole muutenkaan ainakaan yli 2C globaalia lämpenemistä.

Jotenkin tuntuu, että USAkin on huomattavasti pienempi ongelmatapaus Aasian jätteihin verrattuna pidemmässä aikaskaalassa. Ei vähiten teknologisen osaamisensa, jo olemassaolevan korkean elintason ja kv. poliittisen öljyriippumattomuustavoitteensa johdosta.

Näytetään me esimerkkiä, mutta arpa on heitetty. (Sillä välin voi tietty yrittää kaikenlaista ja toivoa parasta. Tietulleista alkaen, ei siinä mitään. Paranee ilmanlaatukin keskustan lähellä.)

Tapio Laakso said...

Minusta pointti on nimenomaan siinä, että kansainvälisessä politiikassa on erinomaisen vaikeaa vaatia toisilta jotain, mihin itse ei ole valmis. Täsmälleen sama asia pätee esimerkiksi jalkaväkimiinoihin.

Miksi Kiina tai Intia ottaisivat ilmastonmuutoksen todesta, jos me emme sitä tee ja myös osoita sitä?

Lisäksi me pystymme helpottamaan ilmastoystävällisen yhteiskunnan luomista myös muualla, jos itse panostamme siihen täällä. Meidän on kehitettävä sellaisia keinoja ilmastonmuutoksen torjuntaan, jotka on helppo siirtää muualle.

Kiinaa luulisi ainakin jossain vaiheessa kiinnostavan jo senkin takia, että siellä tavanomaisetkin päästöt ovat niin valtaisia, että ihmisiltä menee terveys. Toinen asia, miksi Aasian jättien on parempi kiinnostua asiasta, on alueen vesihuolto. Jos Himalajan jäätiköt sulavat, käy huonosti.

Tietysti voi käydä niin, että nämä maat sen kuin posottavat, mutta se mitä me voimme tehdä, ei ole pelkästään osoitella niitä sormella vaan hoitaa oma osamme.