21.12.06

Päätöksenteon paikka

EU:n tulevaisuutta käsitelleessä paneelissa sekä jatkoilla myöhemmin tuli puhuttua paljon unionin toiminnasta, demokratiasta ja päätöksenteon paikasta. Keskeinen kysymys on, millä tasolla päätöksiä pitää tai ylipäätänsä voidaan tehdä. Tärkeä EU:ta koskeva kritiikki on, että päätökset tehdään kaukana, niihin on vaikeaa vaikuttaa ja koko unioni toimii epädemokraattisesti. Allekirjoitan väitteet varsin pitkälle.

Päätöksenteon siirtäminen "ylemmälle tasolle" tai suurempiin kokonaisuuksiin tekee vaikuttamisesta vaikeampaa. Minusta tämä on myönnettävä ja siihen on kiinnitettävä paljon huomiota. Muistan erään Helsingin vihreiden nuorten kokouksen, jossa toinen ihminen sanoin ensin Vihreiden kannattavan kaupunginosademokratiaa, johon toinen nyökkäillen vastasi Vihreiden kannattavan myös asioiden katsomista suurempina kokonaisuuksina. On vain ikävä tosi asia, että on tilanteita, joissa näiden välillä voi olla ristiriita. Onneksi ei tietenkään aina.

Itse kannatan ylikansallisen päätöksenteon vahvistamista monilla alueilla. En usko ylikansallisen vaihtoehtona olevan paikallisen päätöksenteon vaan sen, että päätökset tehdään täysin demokratian ulottumattomissa. Samalla ylikansallisesta tasosta on tehtävä niin demokraattista kuin suinkin mahdollista.

2 comments:

Matti said...

On demokratiaa ja demokratiaa. Kritiikki tulee kai niiltä, jotka haluavat suorempaa demokratiaa, ja suhtautuvat varauksella edustukselliseen demokratiaan. Ylikansallinen ja monin osin kansallinenkin demokratia on välttämättä edustuksellista. Ei vain ole vaihtoehtoa edustuksellisuudelle, jos pitää päättää kansainvälisestä tuomioistuimesta tai ilmastosta. Tämä on ongelma, jos ihmiset kokevat vieraantuneensa edustajistaan.

surreal said...

"ylikansallisesta tasosta on tehtävä niin demokraattista kuin suinkin mahdollista."


Demokraattinen on vaikea käsite. Globaaleja äänestyksiä ei ole tulossa, ja kuten toteat paikallinen ja globaali ovat usein ristiriidassa (esim. Kiina ja ilmastonmuutos), ristiriidassa ovat myös tällaisten globaalien rakenteiden taakse nähtävät humaanit arvot ja joidenkin (aika monien jos rehellisiä ollaan) alueiden perinteiset kulttuurit. Sitten tiettyjä tahoja on vaikea saada rakentavasti mukaan esmes sisäpoliittisista syistä johtuen, jos heidän asemaansa lähdetään itsetarkoituksellisesti heikentämään (kuten USA, jossa on kuitenkin eniten tieteellistä pääomaa monen ongelman auttamiseen vesipulasta alkaen).

Globaali edes jossain määrin sitova päätöksenteko edes yhden kahden aiheen ympäriltä (ilmasto, terveydenhuolto) olisi jo huomattavaa kehitystä.

Demokraattinen on hieno ihanne, mutta vaikea määritellä. Tuskin Kiina ja Intia ansaitsevat 40% maailman äänistä. Yksi ääni/maa ei toimi myöskään ja lobbausta tapahtuu kaikilla tahoilla, eri asteisena.

Paskamaisille päätöksille hyvin yleinen piirre on, että niistä ei voi lukea missään, eivätkä ne näy julkisuudessa tai ne toteutetaan kaikessa hiljaisuudessa. Läpinäkyvyys yhdistettynä jonkinlaiseen perusteluvastuuseen haastaisi tällaisen G8-henkisen kehityksen ja voisi tehdä vähän epädemokraattisemmastakin päätöksenteosta siedettävämpää. Pimeällä kujalla on helpompi olla hitusen roisto kuin päivänvalossa.

Läpinäkyvyys saisi olla 21. vuosisadan keskeinen teema ja nousta ainakin demokratian arvoiseksi.