10.10.06

Kunnon perustulovääntö eilen

Eilisessä HYY:n järjestämässä "Hyvinvointivaltion tulevaisuus ja perustulo" -seminaarissa käytiin kunnon vääntö aiheesta. Toivottavasti keskustelu oli yleisön mielestä yhtä viihteellinen kuin, miltä se minusta panelistina tuntui. Muut keskustelijat olivat Lauri Holappa (demarinuoret), Lasse Holopainen (kansalliset ylioppilaat), Kimmo Kamppari (keskustaopiskelijat) ja Juho Lindman (sitoutumaton vasemmisto).

Keskustelusta nousi kaksi asiaa, joista käytiin erityisen kovaa vääntöä:

1) Johtaako vastikkeeton raha siihen, että kukaan ei tee enää töitä? Etenkin keskustan ja kokoomuksen edustajat näkivät vastikkeettoman rahan suurena uhkana koko yhteiskunnalle. Porvarit ajattelevat sosiaaliturvan roolin viimesijaisena apuna, joka tulee hätiin vasta, kun henkilö on kyvytön huolehtimaan itsestään. Silloinkin avun tarve on kyettävä todistamaan. Toinen keskeinen jakolinja tästä "vapaamatkustajan ongelman" näkökulmasta tuntuu olevan kiista resurssointi vs. kannustaminen / kontrolloinen /pakottaminen.

2) "Kaikki vauraus syntyy työstä" on usein kuultu ja toisteltu ajatus. Voinen hyväksyä tämän väitteen. Mutta mitä on työ? Tämä kysymys on huomattavasti ongelmallisempi. Paneelissa porvarit pyrkivät trivialisoimaan ongelman siihen, että perustulon kannattajat haluavat maksaa ihmisille harrastustoiminnasta. Työn ja tuotannon muutosta tutkineet ovat kuitenkin varsin hyvin huomanneet, että tuotoksen arvo suhteessa tuotantopanosten arvoon ei ole mitenkään yksiselitteinen asia. Tähän vaikuttaa mm. se, että yhä useammin tuotanto on aineetonta eikä vain määrällistä. Porvarit lähtivät siitä, että se, mistä markkinoilla maksetaan, on tuottavaa ja arvokasta. No, hoivatyö on yleensä se ensimmäinen esimerkki tätä näkökulmaa vastaan, mutta paljon muitakin löytyy.

Yritän palata kumpaankin teemaan vielä myöhemmin.

Lauri Holapan vasemmistososiaalidemokraattisen näkökulman keskeisenä ongelmana oli mielestäni kaipuu 1960-70 -lukujen keynesiläiselle kultakaudelle. Joustavaa työtä tekevien auttaminen nähdään käsien nostamisena pystyyn, kun pitäisi löytää kaikille pysyvät kokopäiväiset työpaikat. Oma väitteeni on, että kultakauden "fordistinen" tuotantomalli kriisiytyi itsessään, ei minkään uusliberalistisen juonen vuoksi. On keksittävä uusia välineitä hyvinvoinnin jakamiseen, ei mietittävä, miten päästä takaisin teollisen tuotannon aikakauteen.

2 comments:

Lasse said...

Hoivatyöstä täytyy mainita, että sen markkinakelpoisuutta arvioidessa täytyy ottaa huomioon julkisen sektorin monopolisoinnin markkinoita vääristävä vaikutus. Todellisuudessahan markkinahintaiselle hoivatyölle olisi runsaasti kysyntää, mikäli järjestelmän rakenteet antaisivat mahdollisuuden kattavampaan yksityiseen hoivatyöhön.

Hanna said...

Hei! Päädyin tänne jotain kautta, mutta oli kiinnostavaa, että viittaat Holapan näkemyksiin - arvostan hänen kantojaan, mutta toisaalta Alanko-Kahiluonnonkin ajatukset viehättävät (sikäli kuin niitä jostain olen kuullut)... Mietin joskus aiemmin vaalistressin yhteydessä, että jos esim. noiden kahden ajatukset saataisiin yhdistettyä, saataisiin tuloksena aika vetovoimainen konsepti :D No joo, mainitsen nyt tuonkin ajatuksen, eetteriin vaan...

- H, www.blogs.fi/blogiblogi