17.8.06

Kokonaiset vastaukset Hesarin kyselyyn "tulevaisuudentoivoille"

Mainitsin aiemmin Hesarin kyselystä mahdollisille tulevaisuuden poliitikoille. Sinin esimerkkiä seuraten julkaisen tässä vastaukseni kokonaisuudessaan.

1. Mitkä tärkeät aiheet jäävät nykyisten päättäjien asialistan ulkopuolelle?

Työelämän muutosta ja etenkin nuoria koskettavaa toimeentulon ja tulevaisuuden epävarmistumista ei edelleenkään oteta tosissaan. Pitäisi tunnustaa, että tuottavaa työtä tehdään myös savupiipputeollisuuden ulkopuolella, jopa kokonaan palkkatyön ulkopuolella. Työelämän muuttuminen vaatii muutoksia myös sosiaaliturvaan, joka rakentuu ajatukselle siitä, että kaikilla on vakituinen ja kokopäiväinen työpaikka.

Vihreiden avaus tässä keskustelussa on ollut perustulo. Joka tapauksessa järjestelmää on uudistettava ja yksinkertaistettava niin, että se vastaa työelämän monimuotoista todellisuutta. Poliittinen vasemmisto on ajautunut umpikujaan työelämäpolitiikkansa tai pikemminkin sen puutteen kanssa. Toisaalta pitäisi ratkaista massatyöttömyys, mutta ainoa keino näyttää olevan työhön pakottaminen hinnalla millä hyvänsä - jotakin mitä vastaan vasemmisto on aina ollut.

2. Mitä arvoja nuorten pitäisi ajaa läpi yhteiskunnassa?

Nuorten pitäisi pystyä vakiinnuttamaan ihmisten erilaisuuden ja tasa-arvoisuuden kunnioittaminen yhteiskuntaan. Esimerkiksi sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuminen ei edelleenkään ole mikään itsestäänselvyys. Nuoret voivat kuitenkin muuttaa tämän sitä mukaa, kun äijävallan pahimmat linnakkeet murtuvat. Toivon myös, että muutamien vuosien päästä ei tarvitse enää käydä keskusteluja siitä, onko jokin perhemalli toista parempi.

Toinen tärkeä asia on sukupolvien välisen vastuun ajatus. Tämä tarkoittaa vastuuta syntymättömien sukupolvien hyvinvoinnista. Maapallosta pitää olla jotain jäljellä myös heille. Yhtälailla kyse on vanhenevasta väestöstä huolehtimisesta, mutta se ei voi tapahtua nuoria kurjistamalla.

3. Pitäisikö Turkki hyväksyä EU:n jäseneksi? Pitäisikö EU:n laajentua vielä Turkin jälkeen?

Jos ja kun Turkki jonain päivänä täyttää EU-jäsenyyteen vaaditut kriteerit, maan jättämiselle EU:n ulkopuolelle ei ole mitään perusteita. Turkin sisäisen kehityksen kannalta neuvottelut EU-jäsenyydestä on yksi parhaista mahdollisuuksista edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja vakautta.

En koe järkeväksi asettaa EU:n laajentumiselle etukäteen mitään absoluuttisia rajoja. Ensin on nähtävä miten nykyinen 25 jäsenmaan unioni toimii ja mihin suuntaan se kehittyy. Joka tapauksessa näen integraation etenemisen muodossa tai toisessa EU:n lähialueille myönteisenä mahdollisuutena.

4. Pitäisikö Suomen liittyä Natoon? Tai kehittää EU:n yhteistä puolustusta?

Suomen Nato-jäsenyyttä perustellaan yleensä tarpeella olla mukana pöydissä, joissa asioista päätetään. EU:ssa harjoitettu ytimiin pyrkiminen kaikkeen myöntymällä osoittaa kuitenkin lähinnä sen, että on oikeastaan aivan sama, onko Suomi pöydissä joissa päätetään, kun kuitenkin ollaan kohteliaasti hiljaa.

En näe Suomen liittymiselle Natoon mitään perusteita nykyisessä tilanteessa. Ylipäätänsä ajatus, että turvallisuus syntyy sotilaallisesta yhteistyöstä on kotoisin vanhasta maailmasta. On tärkeämpää miettiä vastauksia ympäristökatastrofien tai pandemian kaltaisiin uusiin uhkiin, joiden edessä pommikonelaivueet ovat voimattomia. Suuren sotilaallisen voiman kehittämisen sijasta EU kykenee luomaan parhaiten turvallisuutta pyrkimällä poistamaan konfliktien syitä ja puuttumalla orastaviin ongelmiin ajoissa.

5. Pitäisikö homoille sallia adoptio?

Tietenkin. Tärkeintä lapselle on huolehtiminen ja välittäminen, ei perhemuoto. Kaikkien perheiden ja ihmisten pitäisi olla tasa-arvoisia.

6. Ovatko tuponeuvottelut tarpeen?

Neuvottelut ovat varmasti aina päätösten tekemiseksi tarpeen. Valitettavasti tuntuu, että aidosti solidaaristen ratkaisujen sijasta viime vuosina on keskitytty takaamaan lähinnä tiettyjen avainalojen etuja - niin työntekijä- kuin työnantajapuolilla. Suurteollisuuden sijaan välillä olisi aiheellista kiinnittää huomiota pienten- ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksiin ja naisvaltaisten alojen palkkakuoppiin.

7. Pitäisikö ydinvoimaa lisätä? Tai luopua siitä?

Ydinvoimaa ei pidä rakentaa lisää ja nykyisisten voimaloiden ikääntyessä siitä on luovuttava kokonaan. Ydinvoiman suurin uhka ympäristölle on tälle hetkellä se, että ydinvoimaa kaupataan taikatemppuratkaisuna ilmastonmuutokseen - jotta mitään ei oikeasti tarvitsisi muuttaa.

Sekä vihreät että ympäristöjärjestöt ovat esittäneet toimenpideohjelmia, joiden avulla päästään ilmaston kannalta kestävään tilanteeseen ilman ydinvoimaa. Ne, jotka haluavat lisää ydinvoimaa eivät ole esittäneet ilmaston kannalta kestäviä suunnitelmia edes ydinvoiman kanssa.

Iranin kriisi osoittaa hyvin kuinka mahdoton ratkaisu ydinvoima on, jos energiahuoltoa katsotaan globaalista näkökulmasta. Tämän vuoksi Suomen on oltava ensimmäisten joukossa kehittämässä sellaista yhteiskuntaa, jonka energiaratkaisut toimivat esimerkiksi Iranissa, Venäjällä tai Indonesiassa.

8. Pitäisikö kirkko irrottaa nykyistä selkeämmin valtiosta?

Pitäisi pyrkiä siihen, että kaikki uskontokunnat ovat tasa-arvoisessa asemassa. Pitkällä tähtäimellä tämä tarkoittaa, että kahdella kirkolla ei voi olla erityisasemaa suhteessa valtioon. Monikulttuuriseksi muuttuvassa maailmassa on tärkeää etteivät jotkut uskontokuntien edustajat koe olevansa heikommassa asemassa.

Kirkko tekee paljon tärkeää diakoania- ja muuta työtä, jonka jatkuvuus on taattava, jos muutoksia lähdetään tekemään. Parasta olisi, jos kirkko itse ottaisi tässä asiassa aloitteen käsiinsä.

No comments: