19.7.06

Pity the Nation

Olin vuosi sitten kesällä käymässä Beirutissa. Sisällissota oli loppunut, Syyrian joukot oli juuri ajettu pois ja kaupunki oli jälleen Lähi-idän trendikkäin matkakohde. Kaupunkia jälleenrakennettiin kovalla vauhdilla, vaikka sodan arvet olivatkin näkyvillä heti hiukan muovisen keskustan ulkopuolella.

Ilmeisesti Libanon joutuu aloittamaan taas kerran alusta.

On todella vaikea ymmärtää, mitä ihmettä Hizbollah on kuvitteli saavuttavansa. Tai sitten koko homma on laskettu todella tarkasti.

Miten vain - ymmärrän vielä vähemmän mihin Israel pyrkii kaikkiin libanonilaisiin kohdistuvilla kollektiivisilla rankaisutoimenpiteillä. Columbian yliopiston historian professori Mark Mazower kirjoittaa maanantain Financial Timesissa syistä, jotka johtivat kollektiivisten rangaistusten kieltämiseen Geneven sopimuksessa: "The 1949 Geneva prohibition on collective punishment in wartime reflected a sense that it was both morally unpalatable and militarily ineffective."

Kollektiivisten rangaistusten tehottomuus sotilaallisessa mielessä on erityisen kiinnostava - eettistä toimintaa sodassa on yleensä turha odottaa. Mazower kirjoittaa lähihistorian osoittavan, että kollektiiviset rangaistukset pelaavat yleensä järjestäytyneen vastarinnan pussiin.

Otsikko viittaa Robert Fiskin erinomaiseen Libanonin sisällissodan historiasta kertovaan kirjaan.

4 comments:

Matti said...

Ei kai siinä ole mitään erityisen vaikeasti ymmärrettävää, että Iran ja Syyria vetävät naruista ja Libanon on pelinappula. Länsimaisten poliittisten kommentaattorien suurin ymmärrysongelma on siinä, että me emme tajua että ei-länsimaissa ihmisyksilö ei ole minkään arvoinen. Kuvittelemme muut kulttuurit eksoottisiin vaatteisiin pukeutuneiksi liberaaleiksi, mutta se ei ole totta. Ei sillä ole Hizbollahille yhtään mitään väliä, että Israel kostaa jokaisen uhrinsa satakertaisesti. He eivät kutsu niitä tappioiksi vaan marttyyreiksi.

Tietysti myös Israel pelaa uhkapeliä. EU on kuitenkin sen tärkein kauppakumppani, ja sympatiat alkavat olla pian täällä vähissä.

Tapio Laakso said...

"me emme tajua että ei-länsimaissa ihmisyksilö ei ole minkään arvoinen"

Käy kertomassa se palestiinalaisäideille tai Beirutissa pommeja niskaansa saaville ihmisille.

Mutta tottahan se on, että Hizbollahin johto voi hyvinkin nauraa makeasti partaansa, jos heidän suunnitelmansa on nimenomaan ollut provosoida Israel tämän tyyppisiin operaatioihin.

Niin Palestiina kuin Libanon ovat kumpikin olleet varsin maallistuneita maita. Ei tässä ole kyse länsimaisuudesta vaan joidenkin tahojen kyvystä tehdä politiikkaa tietyillä kulttuurisilla lähtökohdilla jne.

Matti said...

Katso Libanonin demografiaa. Se itsenäistyi Ranskasta maailmansotien jälkeen, ja silloin hallitseva väestö oli kristittyjä (yli 50 %) oli kristittyjä jotka katsoivat enemmän Välimerelle kuin arabimaailmaan. Kristitty väestö oli myös koulutettua ja elämäntavoiltaan "länsimaista". Mutta se tietysti tarkoitti myös että he olivat väestöpelissä häviäjiä. Kaksi seikkaa muutti Libanonin väestörakenteen: köyhän shiia-vähemmistön suurempi perhekoko, ja Palestiinan pakolaiset. Nämä väestöpoliittiset syyt johtivat Libanonin maallisen ja demokratisen kokeilun epäonnistumiseen. Nämä ryhmät eivät olleet tietysti toistensakaan ystäviä, mutta pointti on että ne destabilisoivat Libanonin ja tämä johti sisällissotaan. Silloin vahvempi Syyria saattoi tehdä mitä huvittaa, eikä Libanonin hallitus kyennyt tekemään mitään Hizbollahin läsnäololle.Maan politiikka on toki uskomattoman monimutkaista, mutta avain minkä hyvänsä valtion sisäpolitiikan ymmärtämiseen on se, että katsoo väestökehitystä.

Tapio Laakso said...

Hizbollah syntyi vasta 1982, kun Israel jo miehitti Libanonia ja sota oli täydessä vauhdissa.

PLO:n läsnäolo oli epävakauttava tekijä. Se, että joku suurempi tai pienempi osa väestöstä on muslimeja, sen sijaan ei itsessään ole. Myös kristityt ovat olleet Libanonissa erittäin jakautuneita ja ottaneet rankasti yhteen.