5.7.06

Historia opettaa

Luen parhaillaan Karl Polanyin klassikkoa The Great Transformation. Vuonna 1944 julkaistu teos kuvaa kuinka 1800-luvun globaali markkinaliberalismi johti lopulta täydelliseen umpikujaan. Tämä umpikuja oli tärkeä osatekijä vuosien 1914-1945 suurtuhossa.

For one thing it shows that such liberal formulas as "world peace through world trade" will not suffice. If we are content with such formulas we are the victims of a dangerous and deceptive simplification. Neither a national nor an international system can depend on the automatic regulants. --R.M. MacIverin esipuhe

Niinpä.

Kirjan tärkein viesti on, että jos työvoimaa ja ympäristöä kohdellaan pelkkinä hyödykkeinä kuin mitä tahansa tavaraa, seurauksena on tuho. Ihmisten ja ympäristön muuttaminen kertakäyttökamaksi vain sattuu olemaan kapitalistiseen talouteen sisäänrakennettu ominaisuus - jotain mitä jälleen todistamme ennennäkemättömässä mittakaavassa.

Ympäristö muodostaa olemassa olomme materiaalisen perustan. Ihmiset muodostavat yhteiskunnan (ja talouden) sosiaalisen perustan. Kumman tahansa vahingoittaminen tarkoitta myös talouden vahingoittumista. Politiikan tehtävänä näyttää olevan huolehtia siitä etteivät markkinat tuhoa itseään, koska juuri siihen laizzes-faire johtaa. Polanyi kuvaa esimerkiksi työsuojelulainsäädännön syntyä yhteiskunnan itsepuolustusmekanismina vapaan sopimisen aiheuttamaa kurjuutta vastaan.

Polanyi tekee selvää myös "vapaan" markkinatalouden käsitteestä: "laizzes-faire itself was enforced by the state". "Administration had to be constantly on the watch to ensure the free working of the system." Markkinaliberaalin ideologian nousun myötä valtion sääntely nousi aivan uusiin mittoihin - sääntely vain tähtäsi markkinoiden "vapaaseen" toimintaan. Markkinoiden vapaus kun ei todellakaan säily itsestään.

Kun tässä on tiettyjä pääoman taantumuksellisen siiven edustajia kuunnellut niin tulee mieleen, että he ovat itse asiassa pahimpia antikapitalisteja. Jos systeemi jäisi heidän huomaansa, siitä ei olisi kohta jälellä muuta kuin rauniot.

No wonder that economic liberalism turned into a secular religion once the great perils of this venture were evident.

2 comments:

Maria Halonen said...

"--- ympäristön muuttaminen kertakäyttökamaksi vain sattuu olemaan kapitalistiseen talouteen sisäänrakennettu ominaisuus."

Vähän sivusta, mutta olen lukemassa uudelleen vanhaa kunnon d.kortenia.

Tyyppi kuvailee osuvasti bkt:n olevan luku, jonka suuruus kertoo vain sen, kuinka nopeasti yhteiskunta pystyy muuttamaan luonnonvarat jätteeksi. Vähän mutkat suoriks, mutta loistava määritelmä :)

Miks sulle saa kommentoida vain bloggeriin kirjautuneet?

Luther Blissett said...

Polanyi teki jonkinlaisen comebackin myös Saksassa kolme-neljä vuotta sitten. Välillä tuntui, että jos joku suun avaa sosiologian luennolla, niin "Polanyi" sieltä vilautettiin nopeasti...

Historiallinen antropologia, tai ainakin kaikki, mikä vähänkin haiskahti (i)taloudelle(/i) historiatieteissä, oli jotenkin täysin paitsiossa 90-luvulla.

Ilmeisesti reaalisosialismin häipyminen ja tukehtuminen omaan mahdottomuuteensa oli (myös akateemisessa maailmassa) riittävä todiste olemassa olevan järjestelmän kaikenpuolisesta kornukopiasta. En tiedä, arvailen.

Vaihtoehtoisista tulkinnoista päästiin eroon, historia loppui ja kaikki oli ah niin selvää. Nyt pahalla 2000-luvulla toisinajattelijat taas nostavat päätään ja kaluavat luita monien harmiksi. Hyvä niin.

Lopun aasinsilta: Polanyikin taisi olla monen alan poikkitieteilijä (oikis ja jonkinlainen "laaja humanismi"). Mitä nykyisellä systeemillä yritetään saada aikaan yliopistoilla? Hyödyllisiä idiootteja? Fiksuja palvelijoita? Läran om staten? Was soll das?