4.5.06

Yhteiskunnallistunut työ

Prekariaatin tilanteeseen ja perustuloon liittyvän keskustelun yksi vaikeimmista ajatuksista on työn leviäminen koko yhteiskuntaan. Ajatus lähtee siitä, että paikkaa, jossa tuotanto tapahtuu, on vaikeaa tai jopa mahdotonta osoittaa tarkasti. Tuotanto ei tapahdu enää määrätyssä ajassa tai paikassa. Myöskään itse tehtävät eivät ole enää määrättyjä.

Vanhan tuotannon hallitseva muoto oli tehdas (määrätty paikka), jossa työläiset työskentelivät esimerkiksi kahdeksan tuntia päivässä (määrätty aika) suorittaen määrättyjä tehtäviä. Ero vapaa-aikaan oli selkeä.

Työ kuitenkin karkasi tehtaasta ja tuntuu nykyään olevan läsnä kaikkialla. Tätä lisää etenkin se, että vaurauden tuotannosta niin suuri osa perustuu nykyään tietoon, innovaatioihin ja henkilökohtaisiin kykyihin. Uudet ajatukset eivät synny perinteisesti ajateltuna "töissä" vaan hyvin usein jossain aivan muualla. Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvat työt vaativat ominaisuuksien jatkuvaa ylläpitämistä myös maksetun ajan ulkopuolella.

Tai kuten Jukka Peltokoski kirjoittaa Uuden työn sanakirjan Palkittua elämää käsittelevässä artikkelissa:
Samalla kun nyky-yritykset hyödyntävät kilpailutekijöinään työvoiman tietotaitoja, jotka ovat kehittyneet työn ja jopa koulutuksen ulkopuolella, ne eivät kuitenkaan maksa suoranaista korvausta näiden kykyjen eteen käytetystä ajasta. Vain työsuorituksista maksetaan, vaikka suoritukset ovat vain pisara siinä valtameressä, jolle työvoiman tuottavuus suoranaisesti perustuu.


Tämä on prekariaatin elämän keskeinen ongelma.

Vielä kuvaava esimerkki tuotannon yhteiskunnallistumisesta.

Filippiinien call-centerit

Financial Times kertoi taannoin, että Filippiinit ovat erittäin kilpailukykyinen paikka sijoittaa call-centereitä. Kilpailuetu syntyy siitä, että teinit katsovat paljon MTV:tä ja muutenkin seuraavat Yhdysvaltojen tapahtumia. Tämä on johtanut siihen, että maassa on paljon työvoimaa, joka osaa englantia sopivalla aksentilla ja kykenee keskustelemaan myös NBA-liigan koristuloksista.

Tämä on tietenkin anekdootti, mutta kuvaa yleistä yhteiskunnallista ilmiötä erinomaisesti.

1 comment:

risto said...

Hei,

Yksi asia joka prekariaatti ja perustulo keskustelussa tulisi ottaa vakavasti huomioon, kaikilla yhteiskunnan tasoilla on se, että perinteinen skandinaavinen hyvinvoinvaltio malli ei enää kertakaikkiaan kykene toteuttamaan sellaisia perusasioita kuten turvallinen elämä, rikkauden tasa-arvoinen jakaantuminen, heikommista ja köyhimmistä, sairaista ja lapsista huolehtiminen, vanhusten ihmisarvoinen elämä jne. jne.

Missä vika? Vika ei ole ainakaan siinä, että Suomella tai Euroopalla yleensäkään menisi jotenkin äärettömän kurjasti, siitä että talous ei tuottaisi rahaa ja rikkautta ei syntyisi. Ongelma on yksinkertaisesti siinä, että etenkin skandinaavinen hyvinvointivaltio malli, joka on erittäin etatistinen eli valtiokeskeinen, ei kykene enää jakamaan tätä vaurautta edes kohtuullisella tasa-arvoisuuden periaatteella. Kyse on siitä, että hyvinvointiVALTIO horjuu ja sen ideologiaa käytetään käsikassarana uusliberalistisen politiikan läpiviemiseen.

Nyt hieman valtio-oppia ja yhteiskuntapolitiikkaa. Kaivetaan käsille lähes jokaisessa yliopistossa opetusmateriaalina käyettävä kirja, jonka suurin osa itseään sivistyneiksi ihmisiksi kutsuvia olentoja on jossain vaihessa tenttinyt ja takaraivoonsa tankannut, vaikkei kirja mikään vaikea tai edes kaikenkattava olekaan. Mutta, monta perusasiaa siitä löytyy.

Otetaan siis Pekka Kososen "Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot" -teos käteen ja sieltä sivu 57, jossa esitetään neljä erilaista hyvinvointivaltion mallia. Huomaamme, että pohjoismaat ovat etatismin kärkikaartia, kun taas muualla hyvinvoinnin tuotantoon lasketaan kuuluvaksi hieman muitakin tahoja kuin valtio. Kun Suomen oikeisto esittää, että palveluja ja hoitovastuuta pitää siirtää kansalaisjärjestöille, se ei todellisuudessa tiedä mistä se puhuu. Oikeiston ajattelu perustuu 70 -lukulaiselle palkkatyön ihannoinnnille ja muutenkin siinä on yhteiskuntaTIETEELLISESTI monta asia aivan vinksallaan. On kuitenkin totta, että nimenomaan hyvinvointivaltion horjahtamisen jälkeen, tai sen jälkeen kun hyvinvointivaltiosta on tullut vain uusliberalismin ideologinen iskusana, on hyvinvoinnin tuottamista ja siitä huolehtimista siirrettävä muillekin osapuolille, niille jotka sitä kykenevät tuottamaan. Yrityksille, kirkoille, kansalaisjärjestöille, perheille jne. Yksikertaisesti: hyvinvoinnin tuotantoon on tuotava yhä lisää elementtejä, eikä horjutava kahden huonon vaihtoehdon välillä, jotka ovat esim. lasten, vammaisten, vanhusten ja sairaiden hoidossa joko a) kurjistuva laitoshoito (kurjistuminen johtuu ennenkaikkea prekarisaatiosta, joka on UUSLIBERALISTINEN TYÖVOIMAN JA IHMISTEN ELÄMÄN HALLINTA JA KONTROLLOINTIJÄRJESTELMÄ tai b) omaishoito - joka kurjistuu sekin jatkuvasti.

On olemassa muitakin malleja ja tapoja järjestää näitä asioita, on erilaisia laitosten, kotien, omaisten ja kansalaistoimijoiden välimuotoja - ja rikkaillahan on aina varaa maksaa itselleen mielekkäästä hoidosta niin paljon kuin ikinä jaksavat. Rikkaista meidän ei tarvitse olla huolissaan, kyllä he pärjäävät.

Miten tämä liittyy perustuloon ja prekarisaatioon. Hyvinkin paljon. Kun ihmisten, kansalaisten ja yritysten työssä tuottuva rikkaus ei ole enää jaettavissa valtion kautta kuten aikaisemmin, koska valtion hyvinvointiin suunnatut ohjausjärjestelmät eivät toimi siten kuin niiden pitäisi - siis siten että jokainen ihminen saa tasa-arvoisen ja ihmisarvoisen kohtelun, hoidon, kasvatuksen ja koulutuksen - on hyvinvointia (ja rikkautta) kyettävä tuottamaan ja jakamaan toisenlaisilla tavoilla.

Mutta kuka maksaa? Koko maksamis asia perustulo keskustelussa on absurdi, sillä nyt ei olle ottamassa joiltain (työtätekeviltä) ja siirtämässä rahaa työtätekemättömille. Perustulossa maksetaan siitä työstä ja tuotannosta, jota jo tehdään, se ei ole tässä mielessä "vastiiketonta", vaan vain pieni muodollinen korvaus siitä, että ihminen toiminnallaan tuottaa jatkuvasti edellytyksiä myös lisäarvon syntymiselle. Itseasiassa, kenenkään ei nyt tarvisi maksaa mistään yhtään lisää enää, päinvastoin, valtio voisi nyt ensitöikseen hieman höllentää suitsia esimerkiksi kansalaisjärjestöjen verotuksen suhteen siten, että kansalaisjärjestöä ei rinnastettaisi yrityksiin - JOITA PITÄÄKIN VEROTTAA REILUSTI, koska ne käyttävät yhä enemmän hyväkseen koko yhteiskunnallista kenttää, sitä hyvinvoinnin ja tasa-arvoisen koulutuksen ja kasvatuksen, hoidon, ylläpidon yms. infrastruktuuria, jonka ihmiset ovat omalla yhteistyöllään rakentaneet, mutta josta yritykset eivät haluaisi maksaa mitään.

Tässä yksi konrkeettinen malli, jolla voidaan liikkua KOHTI perustuloa: löysäämällä kansalaisjärjestöjen, kirkkojen yms. verotusta alv:n ja myös ehkä työnverotuksen suhteen. Tämä on perinteinen ja yksikertainen jippo, tulonsiirto, jossa rahaa ei valtionkukkarosta häviä, vaan ainoastaan ihmiset saavat parempaa ja mielekkäämpää hyvinvointipalvelua, ja ihmiset saavat tehdä työtä sellaisessa työympäristössä, joka ei kenties rahallisesti kykene antamaan eväitä maailmanympärimatkaan, mutta joka elämiseen tarvittavan korvauksen lisäksi antaa mahdollisuuden työskennellä itselleen tärkeässä roolissa esimeriksi ekologisen päiväkodin tai vanhustalon hoitajana, suunnittelijana jne.

Jos siis oikeasti haluamme kysyä, mistä rahaa "perustuloon" otetaan, niin vastaus on: sieltä, missä sitä jo käytetään näiden hyvinvointipalvelujen tuottamiseen - esimerkiksi. VAikkapa omaishoito: eikö tässä jo ole yksi mahdollisuus siihen, että tämä tulo muutettaisiin vastiikettomaksi siten, että hoitaessaan omaista - lasta, miestä, vaimoa tai vanhempiaan - henkilö saisi työstään tietyn omaishoidossa riittäväksi osoittautuneen korvauksen. Mutta tämän lisäksi sama henkilö olisi oikeutettu tekemään töitä muualla, tienaamaan rahaa jne. ilman vaaraa siitä, että omaishoidon tuki otettaisiin pois. Näin tämä "perustulo" esim. kotiäidille mahdollistaisi lisäksi myös vaikkapa opintotuen nostamisen ja vaikkapa vielä freelancer töiden tekemisen. Näin itseasiassa vaikkapa nykyisen kotihoidontuen turvin (joka lienee noin 550 euroa) voisi hoidella lapsia kotona, opiskella (260 euroa) ja vieläpä hankkia välillä hieman ylimääräistä (esimerkiksi 150 euroa kuussa). Näin kuukausitulot olisivat yhteensä noin 960 euroa, joka olisi jo kohtuullinen palkkio kaikesta siitä työstä, jota tämä henkilö tekee. Ja jos verotus alkaisi vaikkapa vasta 1100 eurosta, niin tuolla rahalla jo pärjäisi (ei ehkä yksinhuoltajana), mutta ei todellakaan juhlisi. Eikä kukaan voisi tulla sanomaan että tämä henkilö laiskottelee. Tällä hetkellä tämä on todellinen tilanne monissa nuorissa perheissä, mutta ihmiset ovat loukoissa, jossa he eivät voi tienata, koska perustuet häviävät, eivätkä he voi opiskella, koska sekin johtaa esimerkiksi työttömyysturvan leikkaamiseen ja toisaalta on mahdotonta nostaa useita tukia yhtäaikaa. Nyt siis edellämainitussa tilanteessa saatetaan sinnitellä pelkän kotihoidon tuen varassa, ja jatkuvasti saadaan pelätä sitä, että saako viranomaiset tietää esimerkiksi opiskelusta. Ei kovin kannustava järjestelmä, luulisin.

Ehdotukseni perustulosta on myös se, että jos ihminen on työssä, jossa palkka on esimerkiksi 2440 euroa kuussa, siis keskipalkka, niin ei ole mitään syytä maksaa tälle henkilölle perustuloa. Perustuloa maksetaisiin aluksi siis niille, jotka eivät kykene tienaamaan sitä 1000 euroa, jolla suurinpiirtein jokainen ihminen pärjää, mutta ei vielä toki pysty mitään suuria hankintoja tekemään. Ja mitä jos tämä menee joidenkin kurkusta alas: ei se mitään, niin se menee muutenkin jo nyt. Sosiaalitoimisto ylläptiää avuliaasti juoppolaumoja, mutta pitäisi toki ymmärtää, että jokainen juopolle annettu euro menee lyhentämättömänä kulutukseen ja lopulta yritysten taskuun. Eli turha siitä on kenenkään marmattaa, 1000 euron kuukausitulosta 100% menee aina kulutukseen ja palautuu takaisin yhteiskuntaan veroina, työpaikkoina ja yrittäjien lihavina vatsoina. Tämä on yhteiskuntatieteelinen ja taloustieteellinen tosiasia, johon on aivan turha yrittää asettaa vastaan oikeistolaisten humpuuki moraalia ja sormenheristelyä.

No, tässä mallissa on varmasti noin 10 vikaa, joista sitä voidan moittia ja kritisoida. Malli on luotu hetkessä, sitä ei ole mietitty eikä sitä ole suunniteltu. Esittämääni malliin on turhavedota "huonona esimerkkinä". Se on vain osoitus siitä, että jos 15 minuutin kirjoittamisella voi avata jo tämän verran perustulon REALISTISIA toteuttamismalleja ja keinoja, niin mitä tekisi esimerkiksi eduskunnan asettama 10 hengen työryhmä vuoden aikana. Väitän, että jos asia otettaisini vakavissaan ja asiaa haluttaisiin todella miettiä, niin päästäisiin hyvin lähelle toimivaa perustulomallia, jonka seurauksena voitaisiin vielä huomata, että se parantaa, rikastuttaa ja helpottaa ihmisten elämää, yhteiskunnan toimintaa, ja on vieläpä edullista ja kannattavaa - ja ennenkaikkea vakuutta ja luotettavuutta synnyttävä malli yrityksille ja oikeiston edustamalla elinkeinoelämälle, sillä heidänkin olisi jo vähitellen astuttava samaan pöytään ja ymmärrettävä, että älykkään, omaehtoisen, itsenäisen, innostuneen ja motivoituneen työvoiman tuotannossa ei ole juurikaan muita mahdollisuuksia, kuin perustuloon tai sen kaltaiseen järjestelmään siirtyminen, joka takaa yhteiskunnanterveen toiminnan ja hyvinvoinnin, josta kaikki oikea "laatutyö" jne. voi ponnistaa. Kurjuudesta ja köyhyydestä ei nouse muutakuin kapinaa ja äkäisiä ihmisiä, luulisi kapitalistienkin jo vähitellen ymmärtävän tämän biovallan perusperiaatteen.

nim. se on mahdollista