8.5.06

Onko rajat ylittävä kansalaisyhteiskunta mahdollinen EU:ssa?

Tässä alustukseni tämän päiväisestä tilaisuudessa. Teksti on kirjoitettu puheen pohjaksi, joten se ei ole tekstinä täydellinen.


8.5.2006 Kansalaisinfo: Rautaesiripun ajasta kansalaisten Eurooppaan - Mikä on Euroopan unionin tulevaisuus?

Onko rajat ylittävä kansalaisyhteiskunta mahdollinen EU:ssa?

Haluan tässä esityksessä katsoa hieman mahdollisuuksiin ja tarpeeseen synnyttää rajat aidosti ylittävä kansalaisyhteiskunta. Pidän tällaista kehitystä välttämättömänä esimerkiksi Euroopan yhdentymisprosessin kannalta. Ennen kaikkea tämä kehitys on kuitenkin tarpeellista, jotta pystytään puuttumaan keskeisiin ongelmiin, jotka tällä hetkellä maailmaa vaivaavat.

Toisen maailmansodan loppupuolella ja jälkeen esitettiin paljon hyvinkin pitkälle meneviä toiveita jonkinlaisen Euroopan yhdysvaltojen luomisesta. Yhdentyminen nähtiin välttämättömäksi, jotta uutta suursotaa ei enää pääsisi syttymään. Varsin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että edellytyksiä poliittiselle yhdentymiselle ei ollut. Yhdentyminen aloitettiin taloudesta. Viimeisten vuosikymmenten aikana tämä yhdentyminen paitsi Euroopassa, mutta myös globaalisti on kulkenut harppauksittain eteenpäin.

Merkittävät määrät valtaa on siirtynyt kansallisvaltioilta erilaisille ylikansallisille toimijoille, esimerkiksi yhtiöille ja kansainvälisille instituutioille. Samalla on käynyt selväksi, että meillä on käsissämme valtaisa määrä ongelmia, joita ei ole mahdollista ratkaista kansallisella politiikalla. Näistä selvästi tärkein on ilmastonmuutos. Kaikkien ilmasto lämpenee täysin riippumatta siitä, kuka tai missä on se, joka kasvihuonekaasuja ilmaan päästää. On myös käynyt täysin selväksi, että globaali talous vaatii jonkinlaista globaalia säätelyä, jolla kyettäisiin takaamaan esimerkiksi työntekijöiden oikeudet.

Euroopan unioni on siitä poikkeuksellinen, että täällä on etenkin 1990-luvulta alkaen otettu suuria askelia poliittisen unionin luomiseksi. Ei siis vain taloudellista yhdentymistä vaan poliittista yhdentymistä. Toiveena on ollut vastata rajat ylittäviin ongelmiin. On sanottu, että 80% Suomen lainsäädännöstä tulee Euroopan unionista. Ei uskoisi, kun miettii kuinka vähän EU:n työstä keskustellaan tai ollaan kiinnostuneita.

Kuten taas viimeiset mielipidemittaukset osoittavat, ihmiset eivät luota EU:hun, ihmiset eivät tiedä, mikä EU on ja EU on kaukana. Mielestäni on selvää, että tämä on EU:n tämänhetkisen kriisitilan taustalla. Poliittiset resurssit eivät riitä yhdentymisen eteenpäin viemiseen. Tässä tilanteessa monet vastuuttomat eurooppalaiset poliitikot menevät siitä, mistä aita on matalin: aletaan edistämään vain kansallista etua EU:n puitteissa ja toisaalta perustellaan kaikki paha omille kansalaisille EU:lla. Tilanne pahenee entisestään. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kaikenmaailman turhimmat nokittelut siitä, mikä maa saa jonkin viraston.

Minä kannatan entistä pidemmälle ulottuvaa poliittista yhdentymistä. Se on mahdollista, jos kyetään synnyttämään eurooppalainen, mieluiten tietysti globaali, kansalaisyhteiskunta. Näen Euroopan – ei vain nykyisen EU:n vaan koko alueen – poliittisena tilana, jossa tämä askel on mahdollista ottaa. Tarvitaan siis yhteiskunnallisia liikkeitä, kansalaisjärjestöjä, tutkijoiden verkostoja tai puolueita, jotka asettavat vaatimuksensa niin, että ne ylittävät kansalliset rajat aidosti. Ei vain ”kansainvälistä yhteistyötä” vaan yhdessä tekemistä ilman kansallisen rasitteita. Ilman tätä ollaan kierteessä, jossa ”kansallista etua” on luvattoman helppo käyttä globaalina ”hajoita ja hallitse” -mekanismina. Jokaisessa maassa itketään, että pitää alentaa veroja tai laskea ympäristöstandardeja, koska muuten käy huonosti.

Uskon, että murros kohti rajat ylittävää kansalaisyhteiskuntaa on menossa. Vastaavia ajatuksia on kaikkialla ja monet tekevät todella työtä tällaisen kehityksen puolesta. Ihmiset liikkuvat ja ennen kaikkea viestivät ja vetävät yhteyksiä erilaisten paikallisten tilanteiden ja ryhmien välille. Asioita tehdään yhdessä. Myös poliittisia tavoitteita on alettu muotoilla eurooppalaisella tasolla. Perustulo on tästä hyvä esimerkki. Sosiaalinen yhdentyminen on menossa.

Helppoa tämä ei ole. Euroopassa on hurja määrä kieliä. Matkustaminen vaatii aikaa, rahaa eikä ole edes ympäristölle kovin hyvä juttu etenkään lentäen. Liian usein viestiminen ulkomaille jää prioriteettiin Ö.

Euroopan virheän puolueen valtuuskunnan kokous pidettiin viikonloppuna Helsingissä. Kokous osoitti ainakin minulle, että vihreillä on ihan aidosti euroopanlaajuinen liike enkä puhu ainoastaan Euroopan unionista. Kokouksessa Euroopan vihreän puolueen tarkkailijajäseneksi hyväksyttiin Venäjän vihreät. Muutenkin vihreiden läsnäolo Itä-Euroopassa on todella tärkeää. Vihreät on se voima, joka kamppailee esimerkiksi suvaitsevaisuuden puolesta monissa maissa. Esimerkiksi Puolan vihreiden juuret ovat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa liikkeessä. Nämä ovat teemoja, joissa eurooppalainen puolue pystyy antamaan tukensa.

Tsekin vihreät ovat kutsuneet kesäkuun alussa järjestettäviin parlamenttivaaleihin vihreitä vaalityöhön koko Euroopasta. Tämä on mielestäni todella hieno aloite ja toivon, että pystyn osallistumaan.

Ottaisin esille myös suunnitteilla olevan Global Greens -tapaamisen, joka on tulossa 2008 Nairobissa ja jota edeltää ensi vuodena alussa myös Nairobissa Global Young Greens -tapaaminen.

Nämä asiat eivät synnyt mitenkään itsestään. Viesti on se, että juuri nyt on aika tehdä todella paljon töitä, jotta tämä askel kyetään ottamaan.

No comments: