31.5.06

Prahan alakulttuurit ja Tsekin vihreat

Valitan, prahalainen nettikahvila ei tarjoa skandeja.

Prahan matkalla kannattaa kayda tutustumassa Cross-nimiseen alakulttuuriklubiin (metro Nadrazi Holesovice). Paikka on itsessaan suuri industrial-henkinen taideteos. Sokkeloinen klubi levittaytyy teollisuusrakennuksen kellarissa kahteen kerrokseen.

Prahasta nayttaa loytyvan elava alakulttuuriskene. Illan parasta meininkia tarjosi reggae-MC:den battle ryyditettyna paikallisella rapilla.

Eilen kampanjoimme Benesov-nimisessa pikkukaupungissa kahden vihrean nuoren ehdokkaan Daniela Matejkovan ja Matej Stropnickyn puolesta. Samettivallankumouksen johtaja Vaclav Havel on antanut tyypeille tukensa.

Nopean tutustumisen perusteella Tsekin vihreat vaikuttavat agendaltaan olevan varsin lahella Suomen vihreita. Jotenkin kuullosti kovin tutulta, kun eras nuorista vihreista (ja reggae-MC) avautui hallituksen halusta tukea ulkomaisia autotehtaita erilaisilla verohelpotuksilla ja tukiaisilla. Rahat voisi kayttaa johonkin uutta synnyttavaan - kuten uusien energiamuotojen kehittamiseen.

29.5.06

Puoluekokous, Tsekki

Viikonloppuna oli Hämeenlinnassa vihreiden puoluekokous. Tärkein asia oli uuden periaateohjelman hyväksyminen. Muutoksia käsitelleessä työryhmässä meni reippaasti yli puolenyön, mutta tulos oli hyvä. Outi Alanko kirjoittaa tarkemmin sisällöistä. Teksti ilmaantunee kokonaisuudessaan puolueen sivuille lähiaikoina.

Itse olen lähdössä viikoksi Tsekkiin. Maassa järjestetään lauantaina parlamenttivaalit Aion osallistua vaalityöhön ja tutustua paikallisiin vihreisiin. Tällä hetkellä tilanne näyttää erinomaiselta - mielipidemittaukset lupaavat 10% kannatusta. Tsekin vihreät eivät ole tällä hetkellä edustettuna parlamentissa, äänikynnys on 5%.

Tässä vielä puoluekokouspuheeni:

Kaksi vihreiden tärkeää teemaa, prekariaatti ja perustulo nousivat vappuna koko kansan huulille. Valitettavasti tyyli ei ollut aivan toivottu.

Meidän ei kuitenkaan pidä pelästyä vähästä, vaikka onkin ikävää tulla syytetyksi ties mistä. Vapun tapahtumat eivät ole ainut asia, jota viime aikoina on yritetty käyttää vihreitä vastaan. Poliittisesti turhanpäiväiselle puolueelle ei uhrattaisi näin paljon palstatilaa. Prekariaatin tilanne ja perustulo ovat tästä ajasta nousevia poliittisia teemoja. Niiden avulla me vihreät haastamme suurten puolueiden vanhentuneet tavat ajatella työtä ja toimeentuloa.

Uudet avaukset synnyttävät aina kohua. Sen ei pidä antaa vaikuttaa politiikan sisältöihin.

Vino ja vihreät ovat toiminnassaan sitoutuneet väkivallattomuuteen. Politiikkamme tavoite on rakentaa väkivallatonta maailmaa.

Meidän tehtävämme on osoittaa, että vaikuttaminen ja asioiden muuttaminen ei vaadi väkivaltaa. On löydettävä muita keinoja - vaikka hallituksen ilmastopolitiikka varmasti herättää monissa meistä epätoivoisia ajatuksia.

On aika tehdä loppu vaihtoehdottomuuden politiikalle. Se nakertaa koko demokraattisen järjestelmän uskottavuutta. Mihin tarvitaan puolueita tai vaaleja, jos tehdyt ratkaisut ovat ainoita mahdollisia?

Kuten Vinon vaaliohjelmassa todetaan - vaihtoehdottomuuden saarnaajat on saatava vaihtoon.

Prekariaatti on syntynyt koko yhteiskuntaa lävistävästä talouden ja työelämän muuttumisesta. Koko elämästä yritetään tehdä yhtä paskaduunia. Mikään työ ei ole toista huonompi - työehdot sen sijaan ovat. Mitä tahansa työtä ei tarvitse ottaa vastaan hinnalla millä hyvänsä.

Täydellisintä prekariaattia ovat paperittomat siirtolaiset, jotka poimivat meidänkin tomaattimme. Paperittomia siirtolaisia on Euroopassa miljoonia ja heillä ei ole mitään oikeuksia. Tämä on jo normaalia Euroopassa. Tuleeko siitä koko prekariaatin osa?

Suomessa työelämää jäsennetään edelleen tehdaslähtöisesti. Vaikutusvaltaiset savupiippujen halaajat näkevät edelleen tärkeänä vain vientiteollisuuden.

Kaikki halutaan liukuhihnan ääreen. Tehdaskuria tuodaan niin yliopistoille kuin virastoihin. Opiskelijan tärkein tehtävä on sopia työmarkkinoiden odotuksiin.

Uudet ratkaisut eivät synny siitä, että vastataan vain vallitseviin tarpeisiin. Uuden luominen vaatii riskin ottamista. Enkä tarkoita vain seksikkäitä uusmedia-aloja. Innovaatioita tarvitaan varmasti eniten hoiva-alalla. Uutta ei synny, jos työelämän tärkeimmäksi taidoksi muodostuu opportunismi, jolla varmistetaan seuraava pätkä.

Perustulo on riskien jakamisen väline. Perustulo lisää omien, uutta luovien ratkaisujen mahdollisuuksia. Perustulo luo pohjan yrittämiselle.

Toisaalta perustulon avulla myös huonoimmassa asemassa oleville taataan toimeentulo. Epäilen syvästi kuinka moni oikeasti syrjäytynyt ihminen selviytyy nykyisen sosiaaliturvan vaatimasta byrokratiasta.

Vinon mielestä vihreiden on pidettävä perustuloa rohkeasti esillä tulevissa vaaleissa. Meidän vihreiden on tehtävä kaikkemme perustulon edistämiseksi Euroopassa.

Kiitos.

23.5.06

Markkinat päättämään ydinvoimasta?

Polly Toynbee kirjoittaa The Guardianissa (19.5.) Tony Blairin hyppäämisestä ydinvoimarekeen. Kirjoittaja pohdiskelee, pitäisikö ydinvoimapäätökset jättää kokonaan markkinoiden tehtäväksi. Valtio päättäisi ainoastaan turvallisuusvaatimusten tapaisista reunaehdoista. Ydinvoimayhtiöiden pitäisi vastata kaikista kuluista itse, myös kattavasta vahinkovakuutuksesta, joka on hankittava vapailta markkinoilta.

Toynbeen pointti on: "If there was a natural commercial appetite to build nuclear, there has been nothing to stop them anywhere in Europe or the United States for decades."

Suomeen rakenteilla oleva viides ydinvoimala on teollisuudelle tärkeä esimerkki osin juuri siksi, että rahoituksen väitetään olevan täysin markkinavetoista. Väite ei näytä kuitenkaan aivan vedenpitävältä.

Pitäisi kaivaa jossain välissä ydinvoiman tutkimukseen käytetty julkinen rahoitus vs. uusiutuvien tutkimukseen myönnetty rahoitus. Pahoin pelkään, että tällä puolella julkista tukea ydinvoimalle löytyy sitten enemmänkin.

Uraanikaan ei ole enää aivan ilmaista.

FP euroopan energiariippuvuudesta

Foreign Policyssä on kiinnostava vertailu muutamien Euroopan maiden energiariippuvuudesta ja ratkaisuista.

22.5.06

Foreign Policy ja Lordi

Hih, vaikutusvaltainen Foreign Policy lehti hehkuttaa Lordia blogissaan =) Kyseinen blogi lienee muutenkin tutustumisen arvoinen.

Autoiluasiaa

Ruuhkamaksujärjestelmän etuna on se, että keskustaan matkustavat omalla autolla vain ne, jotka tarvitsevat välttämättä omaa autoa keskusta-alueella. Merkittävää on se, että liikenteen vähentymisen myötä heidän liikkumisensa muuttuu huomattavasti sujuvammaksi ja miellyttävämmäksi
--Mari Puoskari kirjoittaa asiaa ruuhkamaksuista.

Tukholmassa rakennettiin monta tunnelia ennen kuin uskottiin, ettei se ratkaissut liikenneongelmia. Vasta tietullit ovat selvästi vähentäneet henkilöautoliikennettä ja lisänneet joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen suosiota.
--Kenkää keskustatunnelille

Vihreiden (vihdoin uudistuneilta!!) nettisivuilta löytyy vähän aikaa sitten julkaistu liikennepoliittinen ohjelma.

21.5.06

Lordi

Puola: Lordi 12 pistettä
Kreikka: Lordi 12 pistettä

Suuri eurooppalainen voitto uuskonservatismia vastaan.

19.5.06

Poliisin makasiinitutkimuksen edistyvät

Poliisi uskoo, ettei VR:n makasiineilla vappuyönä syntynyttä mellakkaa suunniteltu etukäteen. Tässä vaiheessa näyttää poliisin mukaan todennäköiseltä, ettei sillä ollut myöskään yhteyttä vappuaattoiltana järjestettyyn Euro MayDay -mielenosoitukseen.

Näin kertoo Hesarin verkkoliite. Polttopullotkin oli tehty paikanpäällä. Mihinkäs se salainen anarkistijohto katosi, jota vielä vähänaikaa sitten kovasti kaipailtiin?

Vallan vartijat

Eilisen (18.5.) Ilta-sanomien pääkirjoitus oli todellinen malliesimerkki vallan suojelemisesta.
Vaalikoneelle annettujen fiilisvastausten varaan ei kuitenkaan voida rakentaa päätöksentekoa. Kysyttäessä poliitikot vastaavat yleensä sellaista, mitä arvelevat senhetkisen yleisön haluavan kuulla.

Tämä kyyninen näkökulma on valitettavan usein totta. Minusta on kuitenkin aika hurjaa, että taho, jonka keskeisiin tehtäviin pitäisi kuulua tällaisestä käytöksestä tilille vetäminen, suorastaan oikeuttaa sitä.

Vaalikoneisiin ei ole oikeutettua vastatata "mitä sylki suuhun tuo". Pääkirjoituksen mainitsema vastuunkanto on tehtävä jo vaalikampanjavaiheessa. Mielipiteiden vaihtaminen on oikeutettua, mutta käytös on perusteltava ja median ensimmäinen tehtävä on vaatia nämä perustelut.

Sama kirjoitus kuittaa edustuksellista demokratiaa kohtaan esitetyn arvostelun toteamalla "silti edustuksellinen demokratia on kokeilluiksi tulleista järjestelmistä paras". Toteamus on täysin abstrakti eikä kerro mitään siitä, että on järjestelmiä ja järjestelmiä. Toiset edustukselliset järjestelmät mm. edustavat paremmin kuin toiset. Voi myös olla tilanteita, joissa tietyt ryhmät jäävät systemaattisesti edustuksesta kokonaan ulos. Tämä ei näitä vallan sylikoiria tunnu lainkaan huolettavan.

17.5.06

Turvapaikkapolitiikan arki

Vihreä eduskuntaryhmä järjesti tänään erinomaisen seminaarin otsikolla Suomalaisen turvapaikkapolitiikan arki. Tapahtuma onnistui erinomaisesti. Eduskunnan kansalaisinfo oli aamukymmeneltä tupatentäynnä väkeä.

Ulkomaalaisviraston toiminnalle ei salista juuri sympatiaa löytynyt. Nähdäkseni ylipäätänsä maahanmuuttopolitiikan keskeinen ongelma on, että politiikkaa määritellään hallinnollisilla päätöksillä, joita ei tehdä eduskunnassa ja, joita on todella vaikea valvoa mitenkään. Esimerkiksi turvapaikkapäätöksiä ei perustella juuri lainkaan. On myös hyvin epäselvää, missä on tehty se päätös, kuinka kovia todisteita turvapaikansaamiseksi pitää pystyä näyttämään. Linja tuntuu olevan, että kun hakija on elossa päässyt Suomeen asti niin tuskin hänellä mitään hätää oikeasti on ollutkaan.

Näyttää siltä, että koko turvapaikkajärjestelmä on muuttumassa ainoastaan kontrollin välineeksi. Ihmiset jättäytyvät tahallaan paperittomaan tilaan, koska turvapaikan hakeminen merkitsee lähes varmaa karkotusta.

Päivän esimerkki ulkomaalaispolitiikan mielivallasta: Pariskunnan avioliitto todetaan lumeavioliitoksi ja oleskelulupa evätään, koska kysyttäessä kumpikin vastasi nukkuvansa sängyn vasemmalla puolella. Tosin asia riippuu kummasta suunnasta katsoo...

16.5.06

Demokratia ja EU

Jatkan demokratiateemasta. Euroopan unionin demokratiavaje ja kaukaisuus ihmisistä on jatkuva ja oikeutettu valituksen aihe. Muutama huomio.

- Poliitikot käyttävät EU:ta savuverhona tekemisilleen: "EU pakottaa". Epämiellyttävien päätösten ajaminen läpi tällaisilla perusteluilla kuitenkin murentaa luottamusta EU-projektiin. EU ei pakota mihinkään vaan asiat päätetään poliittisen prosessin tuloksena. Jos EU on todella pakottamassa johonkin typerään, vastuullisten poliitikkojen pitäisi mobilisoida vastutusta kannattajiensa keskuudesta.

- EU-asioiden seuraaminen on heikkoa. Tekijänoikeuslain tapaus käy esimerkistä. Ihmiset havahtuvat asiaan käytännössä vuosia direktiivin säätämisen jälkeen. Merkittävistäkään komission aloitteista ei välttämättä kuulla mitään. Asioihin on huomattavasti helpompaa vaikuttaa valmisteluvaiheessa.

- Jäsenmaiden EU-päätöksenteossa ottamien kantojen muodostaminen tapahtuu turhan piilossa. Olen ymmärtänyt, että Suomessa tilanne on moneen muuhun maahan verrattuna sentään hyvä. Suomen kanta muodostetaan eduskunnan valiokuntakäsittelyissä ja lopullisen kannan muodostaa suuri valiokunta, joka kokoontuu suljettujen ovien takana. Miksi EU-kannoista ei voitaisi äänestää suuressa salissa?

15.5.06

Suoraa demokratiaa

Suomalaista demokratiaa leimaa voimakas edustuksellisuus. Monet johtavat poliitikot suhtautuvat kansalaisyhteiskuntaan ja vaatimuksiin kansalaisten suorista vaikutusmahdollisuuksista suorastaan ylimielisesti. Asia on tullut selväksi mm. Helsingin Sanomien Ranskan mielenosoituksia koskevista kirjoituksista (ihmettelyä siitä, miten voi olla mahdollista, että mielenosoituksilla voi vaikuttaa) ja monien poliitikkojen suhtautumisesta vaatimuksiin kansanäänestyksestä EU:n perustuslaista.

Samaan aikaan monet ovat huolissaan siitä, että ihmiset kokevat itsensä vieraantuneeksi politiikasta. Eräs toimittaja mainitsi kansalaisvaikuttamisen politiikanohjelman ohjelmajohtajan Seppo Niemelän toivoneen uusia puolueita, koska nykyiset eivät vastaa kansalaisten toiveita (valitettavasti en kyennyt löytämään tarkkaa viitettä).

Tällaiset ratkaisuehdotukset ovat jotenkin niin tyypillisen suomalaisia.

Itse sanoisin, että juuri edustuksellisuus itsessään on kriisissä. Ongelmaa ei voi ratkaista paremmilla edustajilla vaan suoria vaikuttamisen mahdollisuuksia lisäämällä. Yksi ehdotus on sitovien kansanäänestysten käyttöönotto niin, että äänestys on pakko järjestää, kun tietty määrä yhteisön jäsenistä sitä vaatii. Näin yhteisön jäsenillä on aina mahdollisuus ottaa jokin asia itsensä suoraan päätettäväksi. Ehkä edustajatkin toimisivat vähemmän ylimielisesti, kun tämä mahdollisuus olisi aina olemassa.

Pitäisi myös löytää keinoja päästä yli 51% demokratiasta. Tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi itsehallinnollisten tilojen luominen voisi tukea samanaikaisesti olemassa olevien yhteisöjen moneutta. Päätöksiä ja sosiaalisia kokeiluja voitaisiin näin toteuttaa erilaisista lähtökohdista.

14.5.06

Lähteet kunnossa...

Taas minä olen tämän päivän Hesarin mukaan ollut "järjestämässä makasiineilla pidettyä juhlaa ja sitä edeltänyttä mielenosoitusta". Kuinkakohan monelle toimittajalle olen tähän mennessä selittänyt, että en ole ollut vappuna järjestämässä yhtään mitään... Tuo ei asiasta edes viitsinyt kysyä.

8.5.06

Onko rajat ylittävä kansalaisyhteiskunta mahdollinen EU:ssa?

Tässä alustukseni tämän päiväisestä tilaisuudessa. Teksti on kirjoitettu puheen pohjaksi, joten se ei ole tekstinä täydellinen.


8.5.2006 Kansalaisinfo: Rautaesiripun ajasta kansalaisten Eurooppaan - Mikä on Euroopan unionin tulevaisuus?

Onko rajat ylittävä kansalaisyhteiskunta mahdollinen EU:ssa?

Haluan tässä esityksessä katsoa hieman mahdollisuuksiin ja tarpeeseen synnyttää rajat aidosti ylittävä kansalaisyhteiskunta. Pidän tällaista kehitystä välttämättömänä esimerkiksi Euroopan yhdentymisprosessin kannalta. Ennen kaikkea tämä kehitys on kuitenkin tarpeellista, jotta pystytään puuttumaan keskeisiin ongelmiin, jotka tällä hetkellä maailmaa vaivaavat.

Toisen maailmansodan loppupuolella ja jälkeen esitettiin paljon hyvinkin pitkälle meneviä toiveita jonkinlaisen Euroopan yhdysvaltojen luomisesta. Yhdentyminen nähtiin välttämättömäksi, jotta uutta suursotaa ei enää pääsisi syttymään. Varsin nopeasti kävi kuitenkin selväksi, että edellytyksiä poliittiselle yhdentymiselle ei ollut. Yhdentyminen aloitettiin taloudesta. Viimeisten vuosikymmenten aikana tämä yhdentyminen paitsi Euroopassa, mutta myös globaalisti on kulkenut harppauksittain eteenpäin.

Merkittävät määrät valtaa on siirtynyt kansallisvaltioilta erilaisille ylikansallisille toimijoille, esimerkiksi yhtiöille ja kansainvälisille instituutioille. Samalla on käynyt selväksi, että meillä on käsissämme valtaisa määrä ongelmia, joita ei ole mahdollista ratkaista kansallisella politiikalla. Näistä selvästi tärkein on ilmastonmuutos. Kaikkien ilmasto lämpenee täysin riippumatta siitä, kuka tai missä on se, joka kasvihuonekaasuja ilmaan päästää. On myös käynyt täysin selväksi, että globaali talous vaatii jonkinlaista globaalia säätelyä, jolla kyettäisiin takaamaan esimerkiksi työntekijöiden oikeudet.

Euroopan unioni on siitä poikkeuksellinen, että täällä on etenkin 1990-luvulta alkaen otettu suuria askelia poliittisen unionin luomiseksi. Ei siis vain taloudellista yhdentymistä vaan poliittista yhdentymistä. Toiveena on ollut vastata rajat ylittäviin ongelmiin. On sanottu, että 80% Suomen lainsäädännöstä tulee Euroopan unionista. Ei uskoisi, kun miettii kuinka vähän EU:n työstä keskustellaan tai ollaan kiinnostuneita.

Kuten taas viimeiset mielipidemittaukset osoittavat, ihmiset eivät luota EU:hun, ihmiset eivät tiedä, mikä EU on ja EU on kaukana. Mielestäni on selvää, että tämä on EU:n tämänhetkisen kriisitilan taustalla. Poliittiset resurssit eivät riitä yhdentymisen eteenpäin viemiseen. Tässä tilanteessa monet vastuuttomat eurooppalaiset poliitikot menevät siitä, mistä aita on matalin: aletaan edistämään vain kansallista etua EU:n puitteissa ja toisaalta perustellaan kaikki paha omille kansalaisille EU:lla. Tilanne pahenee entisestään. Tyypillisiä esimerkkejä ovat kaikenmaailman turhimmat nokittelut siitä, mikä maa saa jonkin viraston.

Minä kannatan entistä pidemmälle ulottuvaa poliittista yhdentymistä. Se on mahdollista, jos kyetään synnyttämään eurooppalainen, mieluiten tietysti globaali, kansalaisyhteiskunta. Näen Euroopan – ei vain nykyisen EU:n vaan koko alueen – poliittisena tilana, jossa tämä askel on mahdollista ottaa. Tarvitaan siis yhteiskunnallisia liikkeitä, kansalaisjärjestöjä, tutkijoiden verkostoja tai puolueita, jotka asettavat vaatimuksensa niin, että ne ylittävät kansalliset rajat aidosti. Ei vain ”kansainvälistä yhteistyötä” vaan yhdessä tekemistä ilman kansallisen rasitteita. Ilman tätä ollaan kierteessä, jossa ”kansallista etua” on luvattoman helppo käyttä globaalina ”hajoita ja hallitse” -mekanismina. Jokaisessa maassa itketään, että pitää alentaa veroja tai laskea ympäristöstandardeja, koska muuten käy huonosti.

Uskon, että murros kohti rajat ylittävää kansalaisyhteiskuntaa on menossa. Vastaavia ajatuksia on kaikkialla ja monet tekevät todella työtä tällaisen kehityksen puolesta. Ihmiset liikkuvat ja ennen kaikkea viestivät ja vetävät yhteyksiä erilaisten paikallisten tilanteiden ja ryhmien välille. Asioita tehdään yhdessä. Myös poliittisia tavoitteita on alettu muotoilla eurooppalaisella tasolla. Perustulo on tästä hyvä esimerkki. Sosiaalinen yhdentyminen on menossa.

Helppoa tämä ei ole. Euroopassa on hurja määrä kieliä. Matkustaminen vaatii aikaa, rahaa eikä ole edes ympäristölle kovin hyvä juttu etenkään lentäen. Liian usein viestiminen ulkomaille jää prioriteettiin Ö.

Euroopan virheän puolueen valtuuskunnan kokous pidettiin viikonloppuna Helsingissä. Kokous osoitti ainakin minulle, että vihreillä on ihan aidosti euroopanlaajuinen liike enkä puhu ainoastaan Euroopan unionista. Kokouksessa Euroopan vihreän puolueen tarkkailijajäseneksi hyväksyttiin Venäjän vihreät. Muutenkin vihreiden läsnäolo Itä-Euroopassa on todella tärkeää. Vihreät on se voima, joka kamppailee esimerkiksi suvaitsevaisuuden puolesta monissa maissa. Esimerkiksi Puolan vihreiden juuret ovat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavassa liikkeessä. Nämä ovat teemoja, joissa eurooppalainen puolue pystyy antamaan tukensa.

Tsekin vihreät ovat kutsuneet kesäkuun alussa järjestettäviin parlamenttivaaleihin vihreitä vaalityöhön koko Euroopasta. Tämä on mielestäni todella hieno aloite ja toivon, että pystyn osallistumaan.

Ottaisin esille myös suunnitteilla olevan Global Greens -tapaamisen, joka on tulossa 2008 Nairobissa ja jota edeltää ensi vuodena alussa myös Nairobissa Global Young Greens -tapaaminen.

Nämä asiat eivät synnyt mitenkään itsestään. Viesti on se, että juuri nyt on aika tehdä todella paljon töitä, jotta tämä askel kyetään ottamaan.

Tallinna-Berliini

Satu Hassi kirjoittaa tämän päivän keskustelutilaisuuteen liittyen tiedotteessaan:

Vuonna 1935 höyryjuna puksutti Tallinnasta Berliiniin 27 tunnissa. Nyt samaa 1700 kilometrin matkaa taitetaan keskimäärin 30 kilometrin tuntinopeudella ja aikaa suttaantuu peräti 60 tuntia. Junaa on vaihdettava yhdeksän kertaa. Berliinistä päästiin aiemmin junalla Puolan Wrocławiin 2,5 tunnissa, nyt matkaan kuluu junalla kuusi tuntia.


Nopea junayhteys Tallinnasta Berliiniin olisi todella upea asia. Se olisi ylivoimainen tapa lähentää Suomea fyysisesti muuhun Eurooppaan.

Eufemia kirjoittaa mielivallasta

Viime kesänä oivalsin, että tosiaan, tämä työvoiman organisoinnin ja kontrollin uusi muoto onnistuu täydellisimmin saadessaan työntekijän tekemään työtaan aina, oli kyseessä mikä tai millainen lyhyt pätkä hyvänsä, kuin hän olisi kutsumusammatissaan. Ajatus on hieman huolestuttava.


Eufemia käsittelee prekariaatin jatkuvaa työtä ja työn kontrollia Mielivallattu? -kirjoituksessaan.

7.5.06

Maanantaina: Rautaesiripun ajasta kansalaisten Eurooppaan

Euroopan vihreän puolueen (EGP) valtuuskunnan kokous on ohi. Johanna Sumuvuori valittiin EGP:n hallitukseen. Vihreät on aidosti eurooppalainen liike. Erityisen kiinnostavaa on, että vihreät ovat kyenneet levittäytymään myös Itä-Eurooppaan. Huomenna osallistun seuraavaan Eurooppaa käsittelevään keskustelutilaisuuteen:

Ma 8.5. klo 18-12 Rautaesiripun ajasta kansalaisten Eurooppaan - Mikä on Euroopan unionin tulevaisuus? Vihreän eduskuntaryhmän keskustelutilaisuus eduskunnan kansalaisinfossa (Eduskunnan lisärakennus, 1 krs., Arkadiankatu 3.) klo 18-20.

Alustamassa Thomas Wilhelmsson, professori, Helsingin yliopiston vararehtori, "EU:n perustuslaki vai arkinen lainsäädäntötyö?" Tapio Laakso, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja "Onko rajat ylittävä kansalaisyhteiskunta mahdollinen EU:ssa?" Satu Hassi, europarlamentaarikko "Elämmekö yhä rautaesiripun aikaa?" Puhetta johtaa Anni Sinnemäki, kansanedustaja, Vihreän Liiton varapuheenjohtaja.

6.5.06

Vaarallisia ajatuksia

Sivarina minua on useampaan kertaan arvosteltu siitä, että en ole opetellut tappamaan, kuten useimmat suomalaisista miehistä. Tässä valossa on outoa tulla syytetyksi "vaarallisten ajatusten" levittämisestä.

Väkivaltainen teko on aina suuri askel demokraattisen järjestelmän ulkopuolelle. Järjestelmä perustuu siihen, että myös ne, jotka eivät saa tahtoaan läpi, pysyttelevät järjestelmän puitteissa. Muuten koko korttitalo romahtaa. Siksi en ole koskaan käyttänyt väkivaltaa. Katukiven paiskaaminen ikkunan läpi on huono argumentti suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä.

Mielestäni itseään saa puolustaa, kunhan keinot eivät ole liioiteltuja. Ihmisiin kohdistuvia väkivaltaisia hyökkäyksiä sen sijaan en hyväksy. On olemassa paljon toimivia kansalaistottelemattomuuden muotoja. Tyhjien talojen tai katujen valtaukset ovat erinomainen esimerkki. Myös Työväenjouston jumppaesitykset työvoimatoimistossa ja Kampin kauppakeskuksessa olivat hienoja tempauksia.

Kansalaistoiminta on keskeinen osa demokraattista järjestelmää, samoin iltäpäivälehdet. Kumpikaan ei ole minkäänlaisessa demokraattisessa valvonnassa, mutta kykenee ainakin toisinaan vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin. On huolestuttavaa, että monet "vallan vahtikoirien" käyttämistä puheenvuoroista vaativat tämän tilan rajoittamista.

Demokraattinen järjestelmä edellyttää kaikkien äänten ja ryhmien sisällyttämistä ja toimimisen mahdollisuutta. Pelkään monien ihmisten ja ryhmien kokevan vaikuttamisen ja toimimisen mahdollisuutensa erittäin rajoitetuiksi. Tähän on johtanut esimerkiksi politiikan perusteleminen vaihtoehdottomuudella. Jos keskeinen perustelu poliittiselle päätökselle on "pakko", myös tämä alkaa syömään demokraattisen järjestelmän oikeutusta.

Ei tarvitse myöskään mennä kovin kauas löytääkseen paikan, jossa "demokraattisesti" poljetaan ihmisoikeuksia. Puolalainen vihreä kertoi Euroopan vihreän puolueen valtuuskunnan kokouksessa maansa tilanteessa, jossa konservatiivinen hallitus hyökkää esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia vastaan.

Vapun tapahtumien jälkeen en ole halunnut olla niiden joukossa, jotka mässäilevät ihastuksissaan vapun tapahtumilla, mutta eivät vaivaudu pohtimaan asiaa tuomitsemista, pilkkaamista ja väkivaltakoneiston vahvistamista ja demokraattisten oikeuksien kaventamista pidemmälle. Näkemyksiäni on yritetty tulkita väkivallan hyväksymiseksim, mitä se ei ole.

Nimenomaan marginalisoiminen ja eristäminen voivat helposti johtaa väkivallan lisääntymiseen ja eskaloitumiseen. Esimerkiksi Helsingin kaupungin Stop töhryille -kampanjan nollatoleranssilinja on lisännyt monien nuorten epäluuloa viranomaisia kohtaan.

Dialogi, kommunikaatio ja esitettyjen vaatimusten miettiminen ja niistä keskusteleminen voivat puolestaan estää väkivaltaa. Täsmälleen samasta syystä kannatan neuvotteluja ja poliittista prosessia myös Hizbollahin tai Hamasin kaltaisten ihan oikeaa väkivaltaa käyttävien tahojen kanssa. Terroristin, huligaanin tai pahan kanssa ei koskaan voi tehdä rauhaa.

5.5.06

EGP: Perustulo koko Eurooppaan

Merkintä Metsätalolta, jossa Euroopan vihreän puolueen valtuuskunnan kokous alkoi pari tuntia sitten ja jatkuu yli viikonlopun. Aluksi hehkutettiin Berlusconin kaatamista, jossa italialaiset vihreät ovat osaltaan olleet mukana. Parhaillaan Osmo Soininvaara puhuu perustulosta ja sosiaalisesta Euroopasta:

-Americans are richer because they work more
-Europeans are happier
-Europeans are ecologically less terrible


Ja vielä hieman käsittelyyn tulossa olevista kannanotoista:

Euroopan Vihreän puolueen kokous alkaa tänään Metsätalolla. Viikonloppuna kokous jatkuu eduskunnassa. Kokous käsittelee useita aiheita ja kannanottoja, joista tärkein on vaatimus sosiaalisesti oikeudenmukaisemmasta Euroopan unionista, joka ottaa enemmän vastuuta kansalaisista ja hyvinvointivaltion säilymisestä.

Euroopan vihreät ehdottavat minimitoimeentulon sijasta perustuloa, joka kannustaisi myös sosiaalitukea saavia vastaanottamaan työtä. Euroopan vihreiden mielestä perustuloa kuin mitään muutakaan sosiaaliturvan mallia ei kuitenkaan pidä lähteä harmonisoimaan, koska jokaisen jäsenmaan on voitava itsenäisesti harkita miten se toteuttaa perustulon tai muut sosiaalipoliittiset ratkaisut. Joka tapauksessa unionissa on pystyttävä sopimaan yhtenäinen vähimmäistoimeentulon taso, joka ei olisi euromääräisesti sama kaikille, mutta joka olisi suhteessa mediaanituloon.

Kannanotossa todetaan, että hyvinvointivaltion edellytyksenä on vakaa veropohja, joka on harmonisoitava Euroopan unionin tasolla. Siksi Euroopan unionissa on säädettävä unioninlaajuiset minimitasot niin yritys-, pääoma- kuin ympäristöverotukselle, jotta ei synny harmillista verokilpailua jäsenmaiden kesken. Epäterve verokilpailu johtaa usein haluun keventää verotusta niin, että hyvinvointipalvelujen rahoittamiselle ei jää riittävää veropohjaa.

Kannanotossa vaaditaan myös EU:n laajuisia yhtenäisiä vaatimuksia ja tavoitteita AY-liikkeelle. Näitä olisivat mm. vaatimukset yhtenäisistä työolosuhteista ja koulutuksesta sekä palkoista. Euroopan unionin komissiolle olisi annettava valtuudet määrätä EU:n laajuisia vaatimuksia työaloittain.

Lukekaa Marxia sanoo Viialainen

Uutispäivä Demari tänään:
SAK:n apulaisjohtaja, entinen 1960- ja 1970-lukujen aktivisti Matti Viialainen kehottaa prekariaatteja lukemaan filosofi ja kansantaloustieteilijä Karl Marxia.

- Marx todisti jo aika päiviä sitten, että lisäarvo syntyy työstä, ei joutilaisuudesta. Laiskuuden apostoleita ja äärivasemmistolaisia on ollut työväenliikkeen riesana jo 150 vuotta, Viialainen sanoo.


Luetaanpa siis hieman Marxia, aiemmin mainitsemani Uuden työn sanakirja auttaa tässäkin asiassa. Seuraava lainaus on Jussi Vähämäen tekstistä, joka käsittelee general intellectiä:

"Mitä tämä yleisen tiedon tai yleisen yhteiskunnallisen tiedon ensisijaisuus merkitsee? Marx vastaa "epämarxilaisesti": "Vieraan työajan varastaminen, jolle nykyinen rikkaus rakentuu, osoittautuu surkeaksi perustaksi verrattuna tähän vastikään kehittyneeseen". Toisin sanoen työaika ja työ "välittömässä muodossaan" muuttuvat "surkeaksi" ja lakkaavat olemasta rikkauden lähde. Tätä työväenluokan surkeaa asemaa ja sen suoranaista katoamista tuotannon ja politiikan näyttämöltä olemme viime vuosina olleet todistamassa."

Tämä "epäortodoksinen" Marxin luenta on peräisin Grundrisse-teoksesta. Jo Marx siis puhui siitä muutoksesta, jota me nyt olemme todistamassa. Valitettavasti esimerkiksi Viialainen osaa Marxista vain tehtaisiin ja teollistumiseen keskittyvät ajatukset.

4.5.06

Yhteiskunnallistunut työ

Prekariaatin tilanteeseen ja perustuloon liittyvän keskustelun yksi vaikeimmista ajatuksista on työn leviäminen koko yhteiskuntaan. Ajatus lähtee siitä, että paikkaa, jossa tuotanto tapahtuu, on vaikeaa tai jopa mahdotonta osoittaa tarkasti. Tuotanto ei tapahdu enää määrätyssä ajassa tai paikassa. Myöskään itse tehtävät eivät ole enää määrättyjä.

Vanhan tuotannon hallitseva muoto oli tehdas (määrätty paikka), jossa työläiset työskentelivät esimerkiksi kahdeksan tuntia päivässä (määrätty aika) suorittaen määrättyjä tehtäviä. Ero vapaa-aikaan oli selkeä.

Työ kuitenkin karkasi tehtaasta ja tuntuu nykyään olevan läsnä kaikkialla. Tätä lisää etenkin se, että vaurauden tuotannosta niin suuri osa perustuu nykyään tietoon, innovaatioihin ja henkilökohtaisiin kykyihin. Uudet ajatukset eivät synny perinteisesti ajateltuna "töissä" vaan hyvin usein jossain aivan muualla. Henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvat työt vaativat ominaisuuksien jatkuvaa ylläpitämistä myös maksetun ajan ulkopuolella.

Tai kuten Jukka Peltokoski kirjoittaa Uuden työn sanakirjan Palkittua elämää käsittelevässä artikkelissa:
Samalla kun nyky-yritykset hyödyntävät kilpailutekijöinään työvoiman tietotaitoja, jotka ovat kehittyneet työn ja jopa koulutuksen ulkopuolella, ne eivät kuitenkaan maksa suoranaista korvausta näiden kykyjen eteen käytetystä ajasta. Vain työsuorituksista maksetaan, vaikka suoritukset ovat vain pisara siinä valtameressä, jolle työvoiman tuottavuus suoranaisesti perustuu.


Tämä on prekariaatin elämän keskeinen ongelma.

Vielä kuvaava esimerkki tuotannon yhteiskunnallistumisesta.

Filippiinien call-centerit

Financial Times kertoi taannoin, että Filippiinit ovat erittäin kilpailukykyinen paikka sijoittaa call-centereitä. Kilpailuetu syntyy siitä, että teinit katsovat paljon MTV:tä ja muutenkin seuraavat Yhdysvaltojen tapahtumia. Tämä on johtanut siihen, että maassa on paljon työvoimaa, joka osaa englantia sopivalla aksentilla ja kykenee keskustelemaan myös NBA-liigan koristuloksista.

Tämä on tietenkin anekdootti, mutta kuvaa yleistä yhteiskunnallista ilmiötä erinomaisesti.

3.5.06

Mikä se on se prekariaatti?

On aika puhua prekariaatista ja perustulosta.

Elämästä epätyypillisten työsuhteiden ketjussa on tullut normaali olotila monelle nuorelle. Vakituinen työpaikka on jotain, mikä kuuluu vanhaan, katoamassa olevaan maailmaan. Opiskeleminen ja opiskelun ohessa tehdyt projektit ja pätkätyöt eivät ole valmistautumista todelliseen työelämään siirtymistä varten, ne ovat itse ura.


Reclaim Your Flexibility - loppuvuodesta 2004 kirjoittamani ensimmäisiä suomeksi julkaistuja prekariaattia käsitteleviä tekstejä.

Sikäli kuin elämän prekarisaatio koskee kuitenkin kärjekkäästi juuri taloudellisen itsemääräämisen kysymyksiä ja sikäli kuin on selvää, että yritykset keräävät prekarisaatiosta taloudellisen hyödyn, on selvää, että yritysten on myös kannettava taloudellinen vastuu. Taloudellinen vaatimus prekaarien kamppailuille on tämä: perustulo, joka yritysten on maksettava.


Jukka Peltokosken artikkeli Kaikkien maiden prekaarit... kehittää ajatuksia prekariaatista ja prekaarisuudesta jo paljon pidemmälle. Peltokoski asettaa selkeäksi poliittiseksi tavoitteeksi perustulon.

Ajelehtimista läpi naisistuneen prekaarisen työn piirien - madridilainen Precarias a la Deriva -ryhmä kertoo naisprekariaattia käsittelevästä tutkimusprojektistaan.

Markus Termosen artikkeli Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan tarjoaa yhden näkökulman perustuloon. Wikipedian artikkeli kertoo puolestaan erilaisista malleista.

Laatujournalismia

Iltalehti otsikoi (ainakin verkkoversiossa): "Vihreä nuorisopomo mellakassa mukana".

Hauskaa, että tällaisia valheita voidaan tuosta vain julkaista. 1) En mellakoinnut. 2) En ollut edes paikalla mellakoiden aikana.

Pari vappujuttua

Mikko Metsämäki käsittelee Makasiiinien tapahtumia kolumnissaan sissimarkkinointina Markkinointi&Mainonta -lehden sivuilla:

Marssin aikana iskettiin symbolisesti merkittäviin kohteisiin kuten Elinkeinoelämän Keskusliiton pääkonttoriin ja jatkoilla pantiin pystyyn kunnon hässäkkä, joka ylsi kaikkien televisiokanavien pääuutisiin. Tänään tiistaina tapaus on molempien iltapäivälehtien kansiaihe ja Ilta-Sanomat uhraa mellakalle peräti kuusi sivua. Tuskin edes Bob Helsinki olisi pystynyt parempaan.


Hukkajukka kirjoittaa Makasiinien viimeisistä bileistä:

Mutta sen voisitte oppia, että tällaisilla tapahtumilla ei ihan oikeasti ole johtajaa. Vaikka teille on ilmeisesti armeijan ja koko koulutuksen ajan tolkutettu, että joukot liikkuvat vain johtajan käskystä, itseorganisoituneet ja anarkistissävytteiset massat eivät toimi näin. Voisitte vähitellen oppia.

2.5.06

Vappu, Euromayday, Makasiinit

Ehkä tälläkin foorumilla on hyvä todeta jotakin vapun tapahtumista, jotka ovat saaneet hurjasti huomiota. Aloitetaan kuvalla. Tällaisena minä näin Makasiinien tapahtumat (kuva Samuli Ikäheimo):


Tapahtumat:

Euromaydayssä oli arviolta tuhat ihmistä, enemmän kuin odotin. Tunnelma oli varsin agressiivinen. Tagien määrästä päätellen mukana oli paljon alan ihmisiä, joiden suhde virkavaltaan ei ole kovin lämmin (Stop töhryille, nollatoleranssikampanjat jne. vaikuttanevat tähän). Marssin aikana hajotettiin joitain ikkunoita. Toiminnan suunnitelmallisuutta kuvaa se, että Adecco ja Pörssi jäivät ehjiksi, mutta toisella puolella katua olleen musakaupan ikkuna hajotettin. Yhteiskuntaan turhautumisella, vapulla ja alkoholilla lienee ollut osuutta asiaan. Mukana olleesta musiikkiautosta ei mitään yllytystä tehty.

Kulkueen palattua Kiasmalle osa porukasta jatkoi Makasiineille. Kaupungilla on suurinpiirtein pari viikkoa kiertänyt huhu Makasiinien "valtauksesta", joka on syntynyt monilla eri suunnilla. Ei mikään valtaisa ihme, kun purkaminen on alkamassa. Jossain vaiheessa jotkut sytyttivät nuotion pihalle. Kyse oli kokonaan toinen juttu kuin Euromayday. Makasiinien tapahtumilla ei ollut mitään julistettua poliittista poliittista agendaa vaan kyse oli enimmäkseen vappubileistä.

Alkuillasta poliisi ja palokunta yrittivät sammuttaa nuotiota. Tässä vaiheessa syntyivät ensimmäiset yhteenotot ja poliisit ajettiin pois. (En nähnyt tätä, koska olin baarissa.) Puolesta yöstä ilmeisesti johonkin neljään tilanne oli suhteellisen rauhallinen (vapun mittakaavassa). Sisäpihalla paloi iso kokko, johon paikkalla olijat raahasivat makasiineiltä löytynyttä sälää. Ihmisiä tuli ja meni hyvin paljon alkaen satunnaisista kokoomusnuorista ja haalarikansasta.

Ilmeisesti neljän aikaan poliisi ja palokunta totesivat, että homma pitää saada loppumaan ja menivät sammuttamaan kokon. Tässä vaiheessa syntyi taas uusia yhteenottoja. En nähnyt, olin nukkumassa.

Muutamia pointteja:

- Ensin virallinen disclaimer. En minä eikä organisaationi osallistunut järjestelyihin. Tätä kun ovat aika monet toimittajat päivän mittaan väittäneet. Tosin nimetön lähde oli myös kertonut, että minut oli pidätetty, mikä ei siis sekään pidä paikkaansa.

-Poliittisesti kiinnostavaa on, että Euromaydayhin tuli niin paljon ihmisiä. Keitä nämä perustuloa vaatimaan tulleet tyypit ovat? Toiseksi minua kiinnostaa, mistä tapahtumaa leimannut agressiivisuus juontaa juurensa. Tunnelma oli kuitenkin varsin poikkeuksellinen, kun ajattelee suomalaista mielenosoituskulttuuria noin yleensä. Kuten yllä totesin, vapulla ja alkoholilla lienee osuutta asiaa, mutta en kuittaisi tapahtumia näin epäpoliittisesti. Esimerkiksi viime aikaisilla Ranskan tapahtumilla voi olla oma vaikutuksensa.

-Poliisi oli todella pihalla, kuten itsekin Ilta-Sanomissa toteavat. Kuulemani mukaan ensimmäisellä kerralla Makasiinien kokkoa oli tultu sammuttamaan niin, että palomiehet yhdessä poliisin kanssa yhtäkkiä rymistävät keskelle kaikkea. En väitä, että lopputulos olisi muuttunut, mutta jonkinlaista neuvottelua olisi ehkä voinut yrittää.

-Mistä ihmeestä ne ovat keksineet, että tapahtumilla oli jotain tekemistä "kaupallisuuden ja globalisaation vastustamisen" kanssa?