23.4.06

Moneus politiikan lähtökohtana

Poliittisia liikkeitä oikealla ja vasemmalla vaivaa pakkomielle yhtenäisyyteen. Todellisuuden paetessa vanhan vallan lineaarisia, hierarkisia ja yksiulotteisia selityksiä, ahdistusta yritetään purkaa vihreisiin. Tuo ikävä uusi tulokas ei asetu vanhoihin jakolinjoihin. Se on kuriton otus, jonka moniäänisyys on kaikkien kuultavissa.

"Selkeä yhtenäinen näkemys" on se mitä poliittiselta liikkeeltä vaaditaan. Yksi totuus ja näkemys, sanovat toverit, riippumatta mitä sävyä kyseisellä poliittisella spektrillä edustavat.

Näkemys on mielellään myös artikuloitava yhdellä suulla. Eräs kokoomuslainen suorastaan kauhistui kuultuaan, että Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto on siirtymässä kahden puheenjohtajan järjestelmään. Hehän voivat olla keskenään eri mieltä - kauheaa!

Tosin KokDemin yhtenäinen ympäristö- ja vähemmistöpolitiikka lienee edelleen hiukan hakusessa. Vihreiden yhtenäisyys muille vaikeimmissa kysymyksissä on kuitenkin sivuseikka.

Hieman paradoksaalisesti vihreitä yhdistävä tekijä löytyy yhtenäisyyteen pakottamisen vastaisuudesta. Valitettavasti edes periaateohjelmassa ei puututa näihin päätösten alla lepääviin käsityksiin todellisuuden luonteesta. Vihreiden poliittisen ajattelun perukoilla on asettuminen moneuden puolelle. Tähän filosofisen tuntuiseen valintaan pohjaa osaltaan niin vihreiden kunnioitus erilaisuutta kohtaan kuin tuki hajautetuille energiaratkaisuille.

Ei enää koskaan vaatimuksia yhdestä yhtenäisestä (valkoisten heteromiesten muodostamasta) kansasta tai työväenluokasta. Yhtenäisyyden vaatimus tarkoittaa lähes aina kaiken erilaisuuden ja toisinajattelun tukahduttamista.

Ei enää ydinvoiman kaltaisia keskitettyjä mammutti-investointeja vaan hajautettuja paikallisiin tarpeisiin soveltuvia ratkaisuja. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen vaatii suuren määrän pieniä tekoja. Yhtä kaiken kattavaa työkalua ei ole vaan ratkaisut on tehtävät useista lähtökohdista ja näkökulmista.

Fuusiovoiman haikailu on vain jatkoa kaikki ongelmat kerralla hoitelevien ratkaisujen perään. Kaupalliseen soveltamiseen vain on vuodesta toiseen matkaa 50 vuotta. Edes osa fuusiovoiman kehittämiseen käytetyistä rahoista voitaisiin suunnata esimerkiksi ikkunoiden tilkitsemiseen. Tulokset ilmastotavoitteen kannalta olisivat tällä jo toimivalla ja varsin yksinkertaisella tekniikalla varmasti positiiviset.

Yksi ratkaisu ei riitä todellisuuden tarpeisiin. Oli kyse perhemuodosta tai energiasta. Vihreiden yhdelle pallolle mahtuu monenlaisia keinoja ja todellisuuksia.

Tarvitaan vähemmistöjen politiikkaa. Jotain muutakin kuin 50% päättämässä, kuinka todellisuus on järjestettävä, mikä on oikein ja miten on elettävä. Pitää luoda tiloja ja mahdollisuuksia autonomiselle toiminalle. On tuettava monien äänien ja säröjen maailmaa. Perustulon tai ihmisten vapaan liikkumisen kauneus on juuri siinä, että ne antavat tilaa uusien ajatusten ja elämäntapojen muodostumiselle. Näiden uusien mahdollisuuksien avaaminen on ainut utopia maailman pelastamiseen, joka minulle on jäänyt.

Julkaistu Vihreässä langassa 21.4.2006

4 comments:

Mirka said...

Huoh. Jos se ei ole yksisilmäisyyttä ja yhtä totuutta, että niputat nk. valtapuolueet nätisi yhteen, yhdeksi monoliittiseksi massaksi, joka uskoo yhteen totuuteen ja ryhmäkuriin, niin mikä sitten on sitä?

Moneutta, moniarvoisuutta ja keskenään ristiriitaisia mielipiteitä löytyy muistakin puolueista. Ihan yhtä paljon kuin vihreistä, väittäisin. Ei meillä demareissa ketään pakoteta olemaan samaa mieltä sen enempää kuin teilläkään. Asiat kun eivät tule ilmoitettuina, vaan niistä keskustellaan ja neuvotellaan.

Se, tarvitaanko sitten yhdessä demokraattisesti päätettyjä kantoja politiikan tekemiseen, onkin kokonaan toinen juttu. Jotkut uskovat siihen, että yhdessä saadaan enemmän aikaan, kun te tunnutte uskovan yksilön omaan päätöksentekoon niin, että yhteisöillä ei ole mitään väliä...

Tapio Laakso said...

No eikö kaikissa muissa puolueissa, ainakin kolmessa suuressa, ole ryhmäkuri? Näin kai ainakin eduskunnassa, paikallisella tasolla voi tietysti olla eroja.

Pointti on nimenomaan siinä, että moneudesta ei ole pakko saada yhtä hinnalla millä hyvänsä, ei edes demokratialla (50,1% päättää ja muut tyytyvät siihen).

Vihreät uskovat varmasti demareita enemmän ihmisten omaan kykyyn tehdä päätöksiä. Hyvä esimerkki tästä on demareiden suunnasta kuuluvat ehdotukset siitä, että Suomessa otettaisiin käyttöön listavaali. Tämä tarkoittaisi sitä, että valta siitä, ketkä nousevat eduskuntaan siirrettäisiin ihmisiltä puolueille.

Toinen esimerkki on vihreiden ehdottama perustulo. Valtion kontrollin ja ohjaamisen sijasta ajatus lähtee siitä, että ihmiset ovat kykeneviä tekemään järkeviä asioita myös itse kunhan heillä on siihen resursseja.

Yhteisöt ovat täysin keskeisiä vihreässä ajattelussa, mutta kyse on yhteisöjen moneudesta ja yhteisöistä, jotka eivät hinnalla millä hyvänsä pyri yksiäänisyyteen.

Mirka said...

Niin, ryhmäkuria voi pitää joko kaiken pahan alkuna tai sitten enemmistödemokratiaan kuuluvana päätöksenteon osana. Oleellistahan on, että ketään ei pakoteta ja päätökset syntyvät äänestämällä keskustelun ja neuvottelemisen jälkeen. Kas, jos haluaa ihan aikuisten oikeesti saada jotain aikaan, pitää olla joukkovoimaa.

Eikö olekaan oleellista se, mitkä poliittiset aatteet ovat eduskunnassa edustettuna ja millä painoarvolla sen sijaan ketkä yksilöt siellä minäkin aikana sattuvat olemaan? Politiikka on joukkuepeliä - ei yksilösuorituksia.

Tapio Laakso said...

Tästä aikaansaamisesta tulee mieleeni päästökauppa. Noin yleensähän muista puolueista halutaan sanoa, että vihreät eivät koskaan saa yhtään mitään aikaan. Sitten otetaan puheeksi päästökauppa ja todetaan, että vihreät sanelivat yksinään kansainväliselle yhteisölle päästökaupan toteuttamisen muodot. Tämän jälkeen vihreät tekivät saman vielä Suomen hallitukselle, vieläpä siinä vaiheessa, kun eivät enää olleet hallituksessa.

Todettakoon päästökaupasta, että se on ihan hyvä juttu, vähän kuin kirurginen operaatio, kuten eräs ystävä sitä kuvasi. Jos se toteutetaan ruosteisella rautasahalla, kuten hallitus on tehnyt, niin jälki on vähän ongelmallista.