26.3.06

V for Vendetta

Näin eilen elokuvan V for Vendetta, joka täysin yllättäen osoittautui hurjaksi totalitäärisen valtion vastaisen vallankumoustaistelun kuvaukseksi. Poliittisia elokuvia näyttää ilmaantuvan tällä hetkellä liukuhihnatahtia. V:n tekijät olivat vielä selkeästi tehneet lukemisen kunnolla. Asiaankuuluvat viittaukset Emma Goldmaniin ja zapatismiin olivat paikoillaan.

Vaikuttaa siltä, että terrorismin vastainen sota ja siihen liitetyt hyökkäykset kansalaisvapauksia kohtaan provosoivat vihdoin vastareaktioita. On tärkeää pohtia ja analysoida uusia vallan muotoja ja tekniikoita, mutta samalla pitää muistaa, että perinteisten kansalaisvapauksien tilanne on kaukana täydellisestä ja suunta, johon mennään on huolestuttava.

Silti haluaisin nähdä seuraavaksi elokuvan, jossa hyökätään sellaista valtaa vastaan, jota ei voi vain räjäyttää taivaan tuuliin kuten V:ssä tehtiin. Valtaa vastaan asettuminen olisi niin kovin helppoa, jos valta voitaisiin paikantaa selkeästi esimerkiksi valtion instituutioihin. Valitettavasti valta ei katoa mihinkään posauttamalla tuo tästä Kiasman ikkunasta näkyvä kivikuutio.

Me olemme vallan sisällä. Valta on rakentunut osaksi suhteitamme ympäröivään yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin. Kurin ja järjestyksen sijasta olennaiseen osaan nousee kontrolli. Valta pyrkii tuottamaan meistä ihmisinä tehokkaita, sopivia palvelemaan tuotantoa. Valta pyrkii kontrolloimaan sitä, minkä voimme edes kuvitella mahdolliseksi ja määrittelemään itsestäänselvyydet, joista kaikki ajattelu lähtee. Yleinen mielipide on nykyaikaisen vallan suurin ystävä ja tuote. Sitä on kovin vaikea räjäyttää.

Silti uskon, että ajatuksia, joiden aika on tullut, ei mikään valta maailmassa kykene pysäyttämään...

Kiinnostuneet voivat lukea Megafonista Gilles Deleuzen tekstin Jälkikirjoitus kontrolliyhteiskuntiin.

1 comment:

Markos Drakos said...

Koko elokuvan pointtina oli mielestäni osittain juuri se, että asioiden räjäyttäminen kuuluu vanhaan maailmaan. V oli osa vanhaa maailmaa, sen tuottama. Ei se räjäyttäminen vanhaa maailmaa kaatanut, vaan uusi maailma.

Ja uudelle maailmalle oli jätettävä valinta siitä räjäyttääkkö vai ei. Ja lopputuloksena oli kuitenkin että "controlled demolition" oli ihan hyvä vaihtoehto.

Olisi tarkkaan mietittävä myös sitä mikä oli merkitys nimenomaan oikeus- ja lainsäädäntöjärjestelmän symboolien räjäyttäminen, eli perinteiset "pientä ihmistä suojaavien" laitosten, eikä esimerkiksi fasistien päämajoja tms. Liikutaan siis symboolisemmalla tasolla kuin pelkästään antifasistisen sodan kuvaamisessa.

Mielestäni.