2.3.12

Bloggaus jatkuu Greenpeace.fissä

Bloggaus jatkuu uudella foorumilla eli Greenpeacen nettisivuilla:

http://www.greenpeace.org/finland/fi/greenpeace/henkilosto/Tapio-Laakso1/

28.1.10

Talous voi myös supistua

Kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 1/2009

”Eräs törkeimpiä ja samalla ristiriitaisimpia seikkoja länsimaisessa ihmisessä on hänen säännöllinen kykenemättömyytensä nauttia ja saada iloa ennennäkemättömästä aineellisesta hyvinvoinnista, ennennäkemättömistä edellytyksistä fyysiseen mukavuuteen, jotka hän on luonut itselleen.”

Christer Kihlmanin vuonna 1972 julkaiseman kirjan Ihminen joka järkkyi sanat summaavat hyvin onnellisuustutkimuksessa Easterlinin paradoksiksi kutsutun tilanteen, jossa talouskasvu ei enää lisää onnellisuutta.

Talouskasvu ei myöskään huomioi tuotannon ympäristörasituksia. Kun talouskasvun mittari on bruttokansantuote, öljyonnettomuuden jälkien siivoaminen kasvattaa taloutta. Sitähän yleensä saa, mitä mittaa.

Talouskriisin ja ympäristökriisin kaksoishaaste on nostanut nämä kysymykset kansainvälisen politiikan asialistalle. Ranskan presidentin Nicholas Sarkozyn aloitteesta koottiin viime vuonna ryhmä selvittämään talouden ja hyvinvoinnin mittareita.

Taloustieteen nobelistin Joseph Stiglitzin johtama työryhmä julkaisi syksyllä raportin, jossa vaaditaan hyvinvoinnin ja kestävyyden mittareiden nostamista bruttokansantuotteen rinnalle. Stiglitzin raportti toteaa, että päättäjien käytössä olevat mittarit ovat kelvottomia: ”Taloutta ja yhteiskuntia luotsaavat ovat kuin kapteeneja, jotka yrittävät avomerellä löytää suuntaa ilman kompassia”. Talouden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon pitää pyrkiä maksimoimaan jotain aivan muuta kuin bruttokansantuotetta.

Talouskasvun kritiikki kuuluu vihreän liikkeen perinteisiin teemoihin. Maailmalla on viime vuosina syntynyt uusi talouskasvua vastustava degrowth-liike. Romanialaisen ekologisen taloustieteen pioneerin Nicholas Georgescu-Roegenin käsite décroissance tai degrowth on otettu tämän talouden suunnitelmalista supistamista ajavan liikkeen sloganiksi.

Liikkeen kannattajat näkevät talouden supistaminen keinona synnyttää sellainen talousjärjestelmä, joka mahtuu luonnon kantokyvyn ja ihmisten sietokyvyn mittoihin. Ensimmäinen kansainvälinen degrowth-seminaari järjestettiin Pariisissa keväällä 2008 otsikolla Economic De-Growth for Ecological Sustainability and Social Equity. Seminaarin päätösjulistuksen viesti oli selvä: Köyhyys ei ole kadonnut, mutta tuotannon ja kulutuksen määrä on kasvanut yli kestävien rajojen. Talouskasvu on paitsi kestämätöntä myös epätaloudellista, koska haitat ylittävät hyödyt. Taloudellinen kasvu – sellaisena kuin sitä nykyisin mittaamme – johtaa resurssien käytön lisääntymiseen.

Talouden ekotehokkuudesta tai hiilijalanjäljestä puhuttaessa on jäänyt vähälle huomiolle, että tähän mennessä tehokkuus ei ole auttanut ympäristöongelmien ratkaisussa. Juuri tämä on degrowth-näkökulman tärkeintä antia. Verrattuna 30 vuoden takaiseen tilanteeseen, nykyisin tarvitaan 30 prosenttia vähemmän resursseja yhden bruttokansantuote-euron tuottamiseen. Resursseja käytetään merkittävästi tehokkaammin kuin ennen.

Kulutuksen lisääntyminen on kuitenkin syönyt tehokkuuden tuomat hyödyt, ympäristön näkökulmasta katsottuna. Tuotannon teknisten tai laadullisten parannusten avulla ei ole pystytty voittamaan liikakulutuksen tuomia ongelmia.

Myös tuotannon tehostamiseen liittyvä rebound-ilmiö on hankala: yhdessä paikassa saavutetut ympäristömyönteiset tehokkuushyödyt kimpoavat haitoiksi toisaalle, jos ihmiskunta ei muuta perusteellisesti käyttäytymistään. Kotitalon energiatehokkuuden parantaminen säästää ympäristöä, mutta se on helppo mitätöidä lentämällä säästyneillä rahoilla Thaimaaseen.

Ympäristökriisin voittaminen tarkoittaa paljon muutakin kuin vain hiilijalanjäljen pienentämistä. Reboud-efekti saattaa siirtää kuormitusta ilmastopäästöistä vesijalanjälkeen tai muiden luonnonvarojen liikakäyttöön.

Aurinkokennojen ja tuulivoimaloiden energiatekniikassa hyödynnetään harvinaisia
metalleja, joita ei riitä loputtomasti. Öljyhuipusta, peak oilista, puhuvat jo kaikki,
mutta tulossa saattaa olla kaiken huippu, peak everything.

Degrowth-seminaarin osallistujat vaativat talouden hallittua sopeuttamista kestäviin mittoihin. Siihen tarkoitukseen ei kelpaa meneillään oleva taantuma, vaikka ilmasto tietysti kiittääkin talouskriisiä, jonka vuoksi päästöt putosivat viime vuonna kolmisen prosenttia. Laman sosiaaliset seuraukset hirvittävät. Hallitsemattoman romahduksen välttämiseksi tarvittaisiin poliittisesti johdettua degrowth-prosessia erityisesti rikkaissa maissa.

Degrowth-keskustelun pitäisi kiinnostaa myös vihreitä, vaikka asia on poliittisesti
hankala. Kasvun kritisoijat on helppo leimata työttömyyttä, nykyistä huonompaa elintasoa ja köyhää tulevaisuutta lupaaviksi pahanilmanlinnuiksi. Katastrofin ja maakuoppiin muuttamisen puolesta saarnaaminen on tuhoon tuomittu tie, jos haluaa saada läpi ympäristömyönteisiä muutoksia.

”Enemmän aikaa, vähemmän roinaa” on yksi vihreiden onnistuneimmista iskulauseista. Siihen sisältyy verhoiltua kasvukritiikkiä. Samaan aikaan vihreiden on ollut vaikea vakuuttaa äänestäjät siitä, että puolueella on ratkaisuja, jotka pitävät työtätekevän suomalaisen leivässä myös alkaneella vuosikymmenellä.

Vihreät ovat etsineet win-win-ratkaisuja palveluvaltaisesta ja aineettomasta taloudesta, kasvun ja luonnonvarojen kulutuksen irtikytkennästä, vihreästä taloudesta, viherkaulustyöpaikoista ja green new dealista. Nämä ovat olleet tärkeitä avauksia suomalaiseen talouskeskusteluun. Silti mieleen hiipii epäilys, näinköhän vihreä tekniikka ja ekotehokkuuden parantaminen riittävät voittamaan ympäristökriisin ilman, että talousjärjestelmää joudutaan suuresti uudelleenjärjestelmään.

Suomessa on hankala puhua talouden syvällisen uudistamisen tarpeesta, kun poliittinen
ilmasto on ympäristökysymyksissä osin jopa aiempaa vihamielisempi. Tilanne on ristiriitainen. Ilmastopolitiikka on kaikille tärkeää, mutta muut ympäristökysymykset – kuten luonnon monimuotoisuus – ovat jääneet jalkoihin. Ilmastopolitiikan nimissä tehdään kestämättömiä ratkaisuja, joistan hyvä esimerkki on Neste Oilin valmistama sademetsien tuhoon johtava palmuöljydiesel. Pohdi siinä degrowth-taloutta, kun päivänpolitiikassa joutuu vääntämään turpeenpoltosta, vanhojen suojelualueiden säilyttämisestä ja tekoaltaiden rakentamisesta.

Kasvukeskustelu on kuitenkin välttämätöntä vihreän talousymmärryksen syventämiseksi. Talouskasvun kritiikki ei tee ehdotetuista markkinapohjaisista ohjausmekanismeista turhia tai haitallisia, kuten välillä esitetään. Hyvin toteutettu päästökauppa, vero-ohjaus ja syöttötariffit ovat välttämättömiä työkaluja ympäristökriisin voittamisessa.

Vihreän talouden rakentaminen vaatii ekotehokkuuden lisäksi kulutukselle tavalla tai toisella asetettuja rajoja. Tätä työtä tukisi, jos Suomelle hahmoteltaisiin hitaan kasvun tulevaisuusskenaarioita.

Ison-Britannian kestävän kehityksen toimikunta on tehnyt tällaista työtä Prosperity without Growth-raportissaan. Tarvitsemme makrotaloudellista ymmärrystä siitä, miten hyvinvointi ja talouskasvun tasaantuminen voidaan yhdistää. Se voi tulla tarpeeseen aivan ympäristökriisistä riippumatta, kun talouskriisi ja ikääntyminen runtelevat maatamme.

6.11.09

Vero-ohjaus toimii

Autovero muuttui päästöperusteiseksi vuoden 2008 alusta. Nyt melkein kahden vuoden jälkeen voidaan sanoa, että uudistus on onnistunut tiputtamaan uusien autojen päästöjä varsin hyvin.

Ajoneuvohallintokeskuksen sivuilta löytyy tilasto ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästöistä.

Vuonna 2007 ennen uudistusta oltiin tasolla 177,36 g/km. Kiintoisana yksityiskohtana voi huomata, että alle 100 g/km päästäviä eli todella pienipäästöisiä autoja rekisteröitiin neljä (4) kappaletta.

Viime vuonna, kun uudistus oli voimassa ensimmäistä vuotta, keskimääräiset päästöt putosivat 163,1 g/km. Todella vähäpäästöisten rekisteröintimäärä nousi 70 kappaleeseen.

Tämän vuoden kuukausitilastot ovat kiintoisaa seurattavaa. Keskimääräinen päästötaso putoaa melkein kuukausi kuukaudelta. Lokakuussa rekisteröityjen autojen keskipäästöt olivat 153,9 g/km ja hyvin vähäpäästöisiä rekisteröitiin yhdessä kuukaudessa 77 kappaletta.

Todettakoon, että autojen myyntimäärät eivät ole lisääntyneet ja jaksoon mahtuu kuitenkin myös aikaa ennen taantumaa.

6.10.09

Keskustelua keskustelusta

Taas kerran suomalainen keskustelu on ajautunut keskusteluksi keskustelusta. Tällä kertaa maahanmuutosta. Aiheesta ei kuulemma saa keskustella kriittisesti.

Ihmettelen, että kuinka pitkään "maahanmuuttokriitikoiden" pitää saada kertoa omista näkemyksistään kaikissa maan keskeisissä tiedotusvälineissä, jotta aiheesta käydään asiallista keskustelua.

Maahanmuuttokriitikot alkavat vaikuttaa kokoomuslaisilta Nato-jäsenyyden kannattajilta. Jos heidän kanssaan ollaan eri mieltä, se tarkoittaa, että asiasta ei voi käydä keskustelua. Keskusteluksi näyttää kelpaavan vain se, että esittää mahdollisimman äärimmäisiä mielipiteitä.

Itse kannatan maahanmuuttokeskustelussa pragmatismia ja hyvää tietopohjaa. Siksi suosittelen kaikille mainiota eurooppalaista tutkimusprojektia toisen sukupolven maahanmuuttajien integroitumisesta eri Euroopan maissa:
tiesproject.eu

En ole uusimpia artikkeleita lukenut, mutta keskeinen havainto oli, että toisen sukupolven maahanmuuttajanuorten, joita on tutkittu (marokkolais- ja turkkilaistaustaisia), tilanne on hyvin polarisoitunut. Osalla menee hyvin ja kohtuu suurella vähemmistöllä huonosti.

13.8.09

Mikrolahjoitukset vaalikampanjoinnissa

Vaalirahakohun myötä on esitetty useita huolehtivia puheenvuoroja siitä, saavatko puolueet ja ehdokkaat enää lainkaan ulkopuolista rahoitusta kampanjointiin. Luonnollisesti näkemykset ovat tulleet niistä suunnista, joissa esimerkiksi yritysrahan merkitys on ollut suuri.

Itse pitäisi suurten vaalitukiaisten loppumista pikemminkin demokratian voittona. Se tasa-arvoistaa ehdokkaita ja puolueita. Mainiointa olisi, jos kampanjoiden koot tulisivat alas kautta linjan. Se korostaisi kekseliäisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja sisältöä.

Rahoituksessa entistä suurempaan rooliin nousevat tavallisten ihmisten, puolueen rivijäsenten ja symppaavien tukijoiden mikrolahjoitukset. Suomessa lahjoitusperinne on vielä vähän lapsenkengissä, mutta eri järjestöjen suoraveloituskampanjoinnilla keräämät rahat osoittavat, että mahdollisuuksia on. Suurella määrällä 5-100 euron lahjoituksia tukee vaalikampanjaa merkittävällä tavalla.

3.8.09

Helsingin seudun liikenteen kokous 7.8.

Uuden seudullisen joukkoliikenneorganisaation Helsingin seudun liikenteen hallitus (jonka jäsen olen) kokoustaa perjantaina. Seudullinen organisaatio tulee ensi vuodesta alkaen vastaamaan Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten, Keravan ja Kirkkonummen joukkoliikenteen suunnnittelusta ja tilaamisesta. HSL siis korvaa tämän puolen HKL:stä ja YTV:stä.

Tämän vuoden aikana asialistalla on enimmäkseen organisaatioon liittyviä kysymyksiä. Perjantain kokouksen asiana on toimitilaratkaisu. Ehdotuksena on, että HSL:n toiminnot sijoittuvat Itä-Pasilaan YTV:n nykyisten tilojen yhteyteen.

Kokousten esityslistat löytyvät netistä, tosin perjantain kokouksen listaa ei vielä näytä olevan.

1.8.09

HKL:n johtokunta 6.8.

Koko lista löytyy osoiteesta:
http://tinyurl.com/klt744

Tässä kokouksessa: Talouskatsaus, lausunto Pisara-ponnesta ja pikkuisen lippujärjestelmän uudistamisesta.

Talouden osavuosikatsaus
-Sisältää katsauksen raporttikauden merkittävimpiin asioihin: HSL:n perustaminen, BEST-tutkimus (asiakastyytyväisyys parantunut 76%->82%), lipunhintojen alentaminen valtion joukkoliikennetuella, Raide-Jokerin alustava yleissuunnitelma, joka totesi hyöty-kustannussuhteen alhaiseksi (0,7), varikkolaajennuksen selvitystä jatketaan, automaattimetro ja länsimetro etenevät, raitiovaunuja ja metrovaunuja ollaan hankkimassa.
-Matkustajamäärät ovat nousussa, ennuste on että kasvua tulee 2,0 % edellisvuoteen.

Lausunto Moision toivomusponnesta koskien Pisara-radan periaatepäätöstä
"Kaupunginvaltuusto edellyttää, että strategiaohjelmakauden aikana valmistellaan periaatepäätös Pisara-radasta tai sen vaihtoehdoista."

-Pisara-rata on kaksisuuntainen lähiliikennejunille tarkoitettu ratalenkki
Pasila–Töölö–Rautatientori–Hakaniemi–Pasila. Tarvitaan, koska Rautatieaseman ja Pasilan aseman kapasiteetti ei riitä lisääntyvälle junaliikenteelle.

-Helsingin päärautatieaseman ja Pasilan aseman kuormitukseen vaikuttaa vähentävästi, mikäli kaupunkiradat tai osa niistä muutetaan liikennöitäviksi metrolla. .. Mikäli esim. Espoon kaupunkirata muutettaisiin metrolla liikennöitäväksi ja yhdistettäisiin Huopalahdesta etelään Töölön metroon Meilahden aseman kohdalla, poistuisi Espoon suunnan kaupunkiratajunien liikenne Pasilasta ja päärautatieasemalta, jolloin esim. päärautatieasemalta vapautuisi kapasiteettia 3–4 laiturin verran muille junaliikenteen laajennuksille."

-Helsingin seudun raideliikennehankkeita arvioidaan kokonaisuutena käynnissä olevassa HLJ 2011 -suunnitelmaan sisältyvässä maankäyttö- ja raideverkkoselvityksessä (Mara 2050). Pisara on osa selvitystä. Ratahallintokeskus ja Helsingin kaupunki ovat lisäksi yhteistyössä käynnistämässä Pisara-radan yleissuunnitelman laatimista siten, että suunnitelma valmistuisi vuonna 2010.

-Periaatepäätös Pisara-radasta tai sen vaihtoehdoista on mahdollista valmistella nykyisen valtuustokauden aikana.


Lausunto valtuustoaloitteesta tasatariffin säilyttämiseksi
-Vuonna 2014 ollaan ottamassa käyttöön uutta pääkaupunkiseudun taksa- ja lippujärjesttelmää. Aloitteen tekijät ovat huolissaan siitä, että Helsinki jakautuisi eri maksuvyöhykkeisiin, mikä saattaisi nostaa matkahintoja erityisesti lähiöistä keskustaan.
-YTV on laatinut uudesta järjestelmästä alustavan kuvauksen (YTV:n julkaisuja 14/2009), josta kaupungit antavat lausunnot vielä syksyn aikana (HUOM!)
-Alustavassa kuvauksessa on esitetty, että kausi- ja kertalippujen osalta järjestelmä perustuisi maksuvyöhykkeisiin, jotka seuraavat kuntarajoja.

-Arvolipulla tehtävien matkojen hinnan on esitetty muodostuvan kuljetun matkan pituuden mukaan. Siten arvolipulla matkustettaessa matkan hinta vaihtelee kunnan sisälläkin. Lyhyillä matkoilla matkan hinta voi olla nykyistä edullisempi ja pitkillä matkoilla vastaavasti hieman kalliimpi. Lopulliset lippujen hinnat ovat myöhemmin tehtäviä tariffipoliittisia päätöksiä.

Tämä matkaan perustuva lipun hinta kaupungin sisällä on hankala kysymys, koska se tosiaan saattaa johtaa siihen, että lähiöistä keskustaan tuleminen kallistuu, mikä ei välttämättä ole sosiaalipoliittisesti tavoiteltava asia. Toisaalta maankäytöllisesti tämä on kai järkevää, kun lähipalveluiden käyttö on halvempaa.


Lausunto aloitteesta liittyen metroasemien siivottomuuteen

-Olisi tosiaankin myönteistä, jos Piritorin metrohissit eivät ihan joka kerta haisisi virtsalle.
-Lausunnossa kuvataan siivousjärjestelyt ja valitetaan asemien kivipintojen puhtaanapidon vaikeutta.